keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Tänään. Jotain uutta.

Neo innostaa kirjoittamaan tammikuussa tarinan päivässä, ja hankkeen tueksi on vielä joka päivälle oma aihesanakin:


Jotain tämänkaltaista inspiraatioyllykettä olen kaipaillutkin, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja kirjoittaa jonkinlaisen jatkiksen. Siitä ei ole itsellänikään minkäänlaista hajua, millainen siitä tulee, mutta tästä se nyt lähtee. Koska vietin eilisen eli tammikuun ekan päivän vähemmän hilpeissä tunnelmissa vatsataudin kourissa, ymppään tähän aloitusjaksoon kaksi ensimmäistä sanaa.

* * *

Hän avasi silmänsä ja hengitti. Tänään, hän ajatteli, on suuri päivä. Tänään on minun päiväni.

Joka päivä on tärkeä päivä. Tyhjiä päiviä ei olekaan. Jokainen päivä on uusi askel elämän polulla, halusi sen ottaa tai ei.

Hän kipristeli paljaita varpaitaan viileällä lattialla, ennen kuin nousi seisomaan ja lähti liikkeelle. Hän veti verhot sivuun, avasi silmänsä mahdollisimman suuriksi ja hengitti. Hän halusi painaa jokaisen aistinsa muistiin, miltä taivas näytti juuri tänä päivänä.

Hän avasi ikkunan ja antoi tuulenvireen heilauttaman verhokankaan sipaista poskeaan, ennen kuin kurottui ulos ja hengitti tuoretta ulkoilmaa.

Tänään sen tuoksussa tuntui selvästi häivähdys jotain uutta.

Ei kommentteja: