perjantai 11. tammikuuta 2013

Vesi.

Antti Ilonen huikkasi iloiset heipat hänen peräänsä, kun hän lopulta pääsi suuntaamaan takaisin bussipysäkille mukit valkoisessa paperikassissa heiluen. Bussin tuloon oli vielä hetki aikaa.

Jostain syystä hän tunsi pakottavaa tarvetta etsiä laukustaan oman vaaleanpunaisen paperilappunsa, jolle oli kirjoittanut ylös Harryn puhelinnumeron. He eivät olleet vielä kertaakaan puhuneet puhelimessa, Skypessä vain, joten hän ei ollut tullut tallentaneeksi miehen yhteystietoja puhelimeensa. Puhelinnumeroita oli vaihdettu vain varmuuden vuoksi, siltä varalta, että tapaaminen ei sujuisikaan suunnitellusti, jompikumpi myöhästyisi tai he eivät jostain syystä löytäisikään toisiaan puistosta.

Hän istui bussipysäkin penkille ja työnsi kätensä laukun uumeniin.

Typertyneenä hän veti kätensä pois laukusta ja jäi tuijottamaan asfaltille tipahtelevia pisaroita. Hän kallisti laukkua, ja asfaltille lirisi vieno kirkas noro.

Aina mukana kulkeva vesipullo oli auennut ja tyhjentänyt koko sisältönsä laukkuun. Lompakko oli ollut erillisessä sivutaskussa, joten se oli sentään säästynyt tulvalta. Bussikortin toimivuus selviäisi varmaan piakkoin. Mutta laukun pohjalla ajelehtineet satunnaiset kuitit ja nenäliina olivat silkkaa valkoista muhjua, seassa jokunen vaaleanpunainen nokare. Hänellä ei sitten enää ollutkaan Harryn puhelinnumeroa - tosin eipä hän ollut ihan varma, toimisiko kännykkäkään enää.

Hetken hän harkitsi kipaisevansa takaisin lahjatavarapuotiin kopioimaan puhelinnumeron, mutta juuri silloin bussi kaarsi paikalle.

2 kommenttia:

Mrs B kirjoitti...

Jatkokertomus! Tämä on kiva. Pitää kokeilla seuraavalla kerralla.

Careliana kirjoitti...

Kiitos B! Näin blogimuodossa jatkista on vain vähän hankala lukea, kun pitää edetä alhaalta ylöspäin.

Varmaan yhdistän osat sitten yhdeksi postaukseksi, jahka tarina on valmis.