lauantai 26. tammikuuta 2013

Yhdessä.

Vähitellen kyynelmyrsky laantui, Helena pystyi taas hengittämään suunnilleen tasaisesti ja suuntaamaan katseensa muuallekin kuin auton sivuikkunaan.

- Jaksaisitkos jo kertoa mulle vähän tarkemmin, mitä nyt oikeestaan on tapahtunut? Onkse jotain sellasta, mikä voitais selvittää yhdessä? Mahtaako siihen liittyä joku mies?

Helena kuuli hyväntahtoisen innostuksen ystävänsä äänessä. Mirja oli aina valmis tekemään elämästä saippuasarjaa. No tällä kertaa toive taitaisi toteutua.

- Joo, Helena sanoi vaimeasti, - mennään meille, mä keitän ison pannun teetä ja tilitän sitte koko jutun. Hei mullon sulle muuten lahjakin, teekuppi!

Teekuppi. Lahja. Lahjakauppa. Harryn puhelinnumero kassakoneen vieressä!

- Eiku hei! Pysähdyttäiskö ensin siinä ihan mun kämpän kulmilla, siinä lahjatavarakaupassa! Mun pitää käydä kysymässä sieltä yhtä juttua.

Mirja pysäköi lahjatavarakaupan eteen ja Helena oli hypätä jo vauhdissa kyydistä. Oli ilmeisesti jäänyt hoppuvaihde päälle. Mirja kurottautui hänen ylitseen ja veti oven takaisin kiinni.

- Hei tota, ku sullon edelleen toi seepra-look ja paljaat jalat..? Mitä sun piti tuolta kysyä, olisko se jotain sellasta, että mä voisin käydä sun puolesta?

Helena mietti hetken, mutta käännettyään aurinkoläpän peilin esiin ja vilkaistuaan ripsivärin raidoittamia ja itkun laikuttamia kasvojaan hän totesi, että yhtä hyvin asioiden purkamisen voisi aloittaa tästä.

- No okei. Siellä oli yhden tyypin puhelinnumero, joka multa on hukassa, voisitsä kysyä sitä. Harry Hansson. Se numero oli ihan lapulla siellä kassakoneen vieressä, satuin näkemään aamupäivällä.

Mirjan kulmakarvat nousivat merkitsevästi hänen kuullessaan miehen nimen. Reippaasti virnistäen hän irrotti turvavyönsä ja nousi autosta.

- Harry Hansson, tämä selvä! Kato nyt, kyllä kaikki selviää kun yhdessä selvitellään!

Ei kommentteja: