lauantai 12. tammikuuta 2013

Yllätys.

Hän nousi bussiin pyyhkien matkakorttiaan paidanhelmaan. Se toimi. Hän istahti ensimmäiselle vapaalle penkille ikkunan viereen ja katseli pikkuruista lätäkköä pysäkin penkin edessä. Ei se nyt niin vakavaa ollut, että puhelinnumero oli vettynyt tunnistamattomaksi. Tuskin sitä olisi tarvittukaan, kyllä he toisensa löytäisivät ja tunnistaisivat, olivathan he monet kerrat nähneet toisensa tietokoneen näytössä. Harryllä oli lyhyt, vaalea tukka, harmaat silmät, suora nenä, ja ne valloittavat hymykuopat. Millehän hän tuoksuisi? Tuoksu kertoi ihmisestä yllättävän paljon. Harry tuoksuisi todennäköisesti puhtaalta, joltain tavanomaiselta suihkusaippualta, ehkä hieman hiusgeeliltä, tuskin kovinkaan voimakkaasti miltään partavedeltä.

Niin ja jos he jostain syystä menisivätkin ristiin, Harry tietenkin soittaisi hänelle päin. Ja sitten hän tallentaisi miehen numeron puhelimeensa.

Bussi oli nytkähtänyt liikkeelle. Hän tunsi penkin heilahtavan, kun joku istui hänen viereensä.

- Ei mutta, Helena! Kato, sähän se! Tämäpä yllätys!

Ei kommentteja: