torstai 21. maaliskuuta 2013

Kotkot

Ai mistäkö tulee pikkuinen tipu?
No kanassa, katsos, on salainen vipu
Siitä kun painaa niin kuin tilattuna
putkahtaa kanasta maailmaan muna

Sitten sen kanan täytyy sen munan päällä istua
Siinä voi mennä aikaa, ei kannata lannistua
Ennen pitkää rasahtaa rikki munan kuori
ja sieltä esiin putkahtaa kananpoika nuori

Mut herkkumunaa suklaista
on ihan turha hautoa
Ei sieltä mitään kuoriudu
Siis kääreistä eroon suoriudu
ja nappaa suuhun herkkupalat
nyt kun jo tiedät tipujen salat!

* * *

Runotorstaissa loruillaan tällä viikolla lapsenmielisesti tipuista.

9 kommenttia:

viiiva kirjoitti...

Hauska! Ei tosin biologisesti ihan korrekti! :)

Careliana kirjoitti...

Aimitenniinmuka? Kyllä se on ihan varma fakta, että suklaamuna on syötynä hyvää! :D

sanapasanen kirjoitti...

tätä lapset varmasti kuuntelisivat tarkkaavaisesti!

arleena kirjoitti...

Tipun mukava tarina.

eijakaarina kirjoitti...

Hauska ja opettavainen, rytmikäs runo!

Osakainen kirjoitti...

:) tästäpä tuli hyvä mieli

Careliana kirjoitti...

Kiitos kaikille!

Hmmm, biologiasta puheen ollen: jos kanalle syöttäisi vaikka kaakaojauhetta niin munisikohan se suklaamunia? Se olis huisaa!

jl kirjoitti...

Kiva runo, pidän erityisesti osuudesta ennen suklaamunaa, se virtaa hyvin sujuvasti. :)

Careliana kirjoitti...

Kiitos jl! Oli vain jotenkin tarve ympätä ne herkutkin sinne mukaan. :)