perjantai 3. toukokuuta 2013

Hetken aikaa ymmärsin

Eilen ehkä ensimmäistä kertaa
hetken aikaa
hyväksyin ajan ja elämän rajallisuuden

Ei tarvita suurtakaan mielikuvitusta
sen näkemiseen
miltä tämä maisema näyttää
ilman minua

* * *
Runotorstain 285. haaste

5 kommenttia:

Hilbert kirjoitti...

Havahduttava hetki, surullinen ja kaunis.

Careliana kirjoitti...

Kiitos Hilbert! Tämä runo vieläpä perustuu ihan oikeaan tuollaiseen hetkeen.

Johanna kirjoitti...

Hieno ja syvällinen ajatus, jään sitä oikein miettimään...

Siru kirjoitti...

Vaikuttava runo ja merkittävä hetki.
Pieni hetki, mutta suuri muutos.

Rouva B kirjoitti...

Sinulle ja Pöytälaatikolle on tunnustus blogissani tällä päiväyksellä.