maanantai 16. syyskuuta 2013

Syysillan taikaa




Pimeässä syysillassa, pienen hetken, mietteistä raskas mieli levähtää, sydän on kevyt ja lasi puoliksi täynnä.


* * *
Tällä maagisella tuokiolla osallistunkin harvinaisesti Valokuvatorstaihin. Mainittakoon vielä, että ensimmäisen kuvan heilahdus (joka itse asiassa toimii juurikin aika maagisena efektinä, ikään kuin lasi olisi lähtenyt tanssimaan illan hehkussa) johtuu silkasta kokemattomuudesta kameran kanssa, ei suinkaan siitä, että lasi on sinänsä myös puoliksi tyhjä...

2 kommenttia:

kaari3 kirjoitti...

Viinin henkihän se sieltä vain yrittää ulos! Iltahämärä, se hetki kun värit vilahtavat vahvoina ja vaipuvat odottavan yö syliin...lempihetkeni. En ole aamunvirkku.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista! Sitähän tämä tietysti onkin, viinin hengen tanssia pimeässä illassa roihun loisteessa.