torstai 12. syyskuuta 2013

Syyskuu

Pientareella oli kuollut orava
Se näytti levolliselta ja ehjältä


Minä en jaksaisi pedata sänkyä
ja laittaa ripsiväriä

Älä tule kova talvi, tule hyvä talvi!


* * *
Todella pitkästä aikaa runotunnelmissa! Runotorstain 294. haasteen aihe on loitsu.

8 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Kahden ensimmäisen säkeen välinen ristiriita - tunnelmassa ja mielentilassa - pohjustaa hyvin varsinaista loitsua. (Voisihan valita: petaa sängyn TAI laittaa ripsiväriä, jospa jaksaisi edes toisen? Olisiko se hyvän talven alku?)

viivojaveteen kirjoitti...

Selkeä runo. Alku pehmeä mutta pessimistinen. Loitsu voimakas ärähdys. Kirjoittaja ehkä kyllästynyt pessimistisiin havaintoihinsa.

Ari kirjoitti...

Kiitos kun tulit taas runotorstaihin!
Erilaisia tunne tiloja, joku kiva loitsu tähän

HeidiR kirjoitti...

Hieno! Tykkään kovasti kaikenlaisista yllätyksistä yhdistelmistä runoissa ja siitä, että mietin mikä niitä yhdistää. Heti tuli mieleeni, että sekä kuollut orava että jaksamaton ihminen tarvitsevat sen vahvan loitsun, jonka avulla herätä eloon tässä syksyssä. Tule hyvä syksy!

arleena kirjoitti...

Oravaressukka ei kestä kovaa talvea, eikä sitä toivo ihminenkään.
Toivottavasti tulee hyvä talvi.
Hyvä vertauskuvallinen runo loitsuun päättyen.

manna kirjoitti...

hieno!

SusuPetal kirjoitti...

Vahvaa tunnetilaa, kesäihmisenä samaistuin. Syksy on minulle aina pieni kuolema, talvi totaalinen kooma.

Careliana kirjoitti...

Voi sentään miten ihanaa, kun on paljon kommentteja! Jokainen tuntuu ymmärtäneen runon omalla tavallaan - eli ihan oikein.

Tässä on vähän sellaista perinteisen suomalaisen rekilaulun henkeä: ensin raportoidaan jokin täysin arkipäiväinen luonnonilmiö, josta siirrytäänkin sitten omiin tuntoihin ja kuulumisiin (vrt. Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä - niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä ).