sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pimennys



Sisäinen sotatila
Pimennys päällä
Luukut kiinni
Urku auki
Vain kipinöintiä kipupisteissä

Oi järkeni valo
älä pimene nyt
Heitä edes pieni kiila
sitten kun on aika
että näen sen valkoisen lipun





Runotorstaissa ja Valokuvatorstaissa tällä kertaa aiheena valo. (P. S. Kuva ei sitten kestä isommaksi klikkaamista... tykkään kuitenkin sen tunnelmasta niin kovin, että halusin sen säästää ja jopa Valokuvatorstaihin ilmoittaa, vaikka se ei tosiaan teknisesti ole ollenkaan onnistunut.)

5 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Syksytunnelmaa valoineen

Hilbert kirjoitti...

Tosiaan, mielenongelmat ovat tavallaan sotatila itseään vastaan. Kiitos tästä oivalluksesta!

HeidiR kirjoitti...

Tässä runossa on jännittävä tunnelma. Jotenkin ristiriitainen. Tykkäsin siltä tai ehkä sen vuoksi, että en päässyt ihan perille.

Satu Kaikkonen kirjoitti...

Runosi herättää paljon ajatuksia ihmisen sisäisestä valosta, siitä palosta ja mielenliikkeistä, jotka pitävät meidät tässä ajassa. Pidän myös tuosta kuvasta. Siinä on salaperäisen pehmeä tunnelma.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista! Tämän runon innoittajana toimi niinkin yleinen mielenongelma kuin akuutti v*tutus, mutta kyllähän sitä tosiaan ihmisen sisällä kaikenlaista liikehdintää tapahtuu.

Kuva on Tallinnan vanhastakaupungista.