tiistai 10. joulukuuta 2013

Kontrasti

Lumi on yksi kauneimmista asioista, mitä tiedän! Ja talven valo, se on jotain sellaista, jota ei kokematta osaa kuvitella. Se on kelmeä ja hento, melkein kuin epävalo, mutta kuitenkin uskomattoman valoisa siihen nähden, kuinka kaukana aurinko on ja kuinka pikaisesti se vain käy horisontin yllä kääntymässä.

En tiedä, rakastaisinko talvea ja lunta yhtä syvästi, jos ne laskeutuisivat maan ylle kesken ruskan. Todennäköisesti lumi tuntuu niin uskomattoman puhtaalta ja puhdistavalta osittain juuri siksi, että se muodostaa niin valtaisan kontrastin sitä edeltävään ajanjaksoon nähden. Siinä sysimustassa, hyytävässä, märässä, luihin ja ytimiin asti tunkeutuvassa tunkkaisessa pimeydessä ja juoksuhiekan lailla tukahduttavassa ravassa ihmissielu käpertyy sydämen perimmäiseen nurkkaan kuin rusina ja ymmärtää aivan täysin niitä eläimiä, jotka siinä tilanteessa vaipuvat horrokseen (todennäköisesti toivoen, etteivät enää heräisi, ainakaan siihen kurjuuteen).

Mutta sitten sen kaiken ylle laskeutuu valkeus, kimallus ja pehmeys. Ja ihmissielu työntää kielensä pitkälle ulos sieltä sopukastaan ja pyydystää täydellisesti muotoutuneen hiutaleen. Ja jaksaa taas hymyillä ja laulaa.



Vain valkeata joulua mielessäin ootan minä ain, sillä hangen hohteessa vain joulurauhan tunnen rinnassain

Ei kommentteja: