torstai 5. joulukuuta 2013

Raha

Raha on meille tontuille aika vieras aihe, me emme juurikaan ole sen kanssa tekemisissä. Meille tutumpia valuuttoja ovat ne kuuluisat lämpimät ajatukset ja hyvä mieli.

Joku on joskus saattanut sitä ihmetelläkin, että miten se joulupukki oikein pystyy hankkimaan kaikki ne valtavat lahjamäärät, isoimmat ja hienoimmatkin jutut. Ja vielä ruokkimaan koko sen valtaisan tottujoukkonsa. Niin ja porot myös, tietenkin, hyvä lisäys sieltä Hämeenkyrön puolesta. Ne nimittäin tarvitsevat melko lailla apetta selviytyäkseen siitä aaton urakasta!

Nämä ovat niitä Joulun Suuria Salaisuuksia. Mutta kun nyt niin kauniisti kerran kysyt, niin ehkä minä voin vähän sitä asiaa valottaa.

Nimittäin nythän on niin, että aina kun joku ihminen jossain päin maailmaa ajattelee kauniin ja lämpöisen ajatuksen toisesta ihmisestä tai elämästä ylipäätään, se ajatus synnyttää ihmissilmin näkymättömän säteen. No ei, ei sitä havaita edes lämpökameralla, kiitos vain kysymästä nuori herra Kankaanpäästä. Se on täysin aineeton säde, ja se nousee aina suoraan ilmaan, aina Maan ilmakehään asti, ja kulkeutuu siellä aurinkotuulten mukana Korvatunturin päälle. Täällä pukin pajan kohdalla se säde vihdoin aineellistuu ja leijailee pienenpieninä kultahippusina savupiipusta pukin erityiseen puuropataan. Sitä pataa pukki sitten hämmentää, ja jonkin ajan kuluttua me tontut voimme käydä sieltä hakemassa ne toivelahjat paketoitaviksi.



 Niin se käy. Joulun taikaa!

P. S. Tietenkin joulupukin muorilla on ihan erikseen se oikea puuropata, ei syytä huoleen pikku neitokainen Pihtiputaalta, emme me kenenkään lahjoja syö, emme vahingossakaan!


Ei kommentteja: