tiistai 10. joulukuuta 2013

Talkki

Monessa tänne Korvatunturille saapuvassa kirjeessä kysytään, kuinka ihmeessä se joulupukki ehtii ennen joulua niin kovin moneen kauppakeskukseen ja kuusijuhlaan koikkelehtimaan. Ovatpa monet lapset tästä vetäneet sellaisiakin päätelmiä, ettei joulupukkia välttämättä olisi olemassakaan vaan kyseessä olisi vain suuri huijaus. Ja tämän oletuksensa testaamiseksi ovat muuten monet lapset vetäneet jotain muutakin, nimittäin sitä joulupukin partaa. Ja onhan se aina välillä lähtenytkin irti.

No sehän auttamatta todistaa, että kyseinen pukki on tosiaan ollut huijari. Vieläpä huono sellainen. Mutta eihän se suinkaan sitä todista, etteikö se aitokin pukki olisi olemassa. Päin vastoin - ketä ne kaikki huijarit sitten muka matkisivat, jos ei mitään esikuvaa muka olisi, häh?

Tosin ihan näin meidän kesken voin nyt paljastaa pienen salaisuuden, mutta älä kerro tätä ainakaan kovin monelle lapselle, jooko.

Nimittäin kerran me Korvatunturillakin jouduimme turvautumaan huijaukseen. Joulupukki oli lupautunut Kärsämäen Kaunoluistelijoiden joulujuhlaan, mutta juuri juhlapäivän aamuna hän liukastui pihassa pahemman kerran ja nuljautti nilkkansa hyvin ikävästi.

Ai miten hän nyt sillä lailla omassa kotipihassaan? No kun tässä nyt salaisuuksien vauhtiin on päästy niin voin minä kuiskata vielä senkin, mutta tämä ei nyt sitten saa levitä yhtään laajemmalle tästä: poronkikkareläjäänhän se pukki virsunsa tökkäsi sillä lailla, että oikein komeassa kaaressa pyrstölleen lensi. Oli siinä naurussa pidättelemistä, täytyy myöntää!

Mutta siis sellainen oli silloin tilanne, ettei pukki millään päässyt sovittua tapaamistaan hoitamaan. Emme kuitenkaan halunneet tuottaa pettymystä pienille kirkassilmäisille luistelijanaluille, joten mietimme päämme puhki, kuinka selviäisimme tilanteesta. Silloin joku sai aivan pähkähullun idean: lähetetään paikalle pukin veli!

Nii-in, on pukilla velikin, oikein mukava velikulta onkin. Moni ei hänestä tiedä, koska hän ei niin piittaa julkisuudesta, mutta yhtä lempeä ja herttainen hän on kuin veljensäkin. Velipoika hoitaa Korvatunturin hallinnollisia asioita, suomeksi sanottuna niitä tappavan tylsiä paperitöitä, joita kukaan meistä tontuista ei kuollakseenkaan huolisi ristikseen. Se on kyllä rankkaa työtä, kädetkin hänellä siitä jatkuvasta paperinpyörittelystä tuppaavat kuivumaan ja halkeilemaan, mutta hän yrittää parhaansa mukaan hoitaa niitä rasvalla ja talkilla.

Jaa että miksikö se oli pähkähullu idea lähettää pukin veli joulujuhlaan esiintymään? No siksi, että nämä kaksi veljestä eivät varsinaisesti ole identtiset. Veli on lyhyt ja hoikkavartinen, mutta nämä seikat nyt olivat helposti korjattavissa topatuilla vaatteilla ja piilokorkokengillä sekä valitsemalla "pukin" seuraksi pajan lyhimmät tontut. Mutta se parta! On velipukillakin parta kyllä - mutta kiiltävän musta!

Mitään kemiallisia kosmetiikka-aineita me emme Korvatunturilla harrasta, joten parran blondaus ei siihen hätään tuntunut onnistuvan sitten millään. Mutta juuri kun olimme luopumaisillamme koko ideasta, kipitti pikkuinen Santtu-tonttu Korvatunturin kansliasta riemukkaasti hihkuen. Kädessään hänellä oli se pukin veljen talkkisammio! Ja toden totta: kun koko sammiollisen pölläytimme velipojan parralle ja huolellisesti hieroimme jauheen jouhiin, oli lopputulos täydellinen.

Ja niin Kärsämäen Kaunoluistelijat saivat oikein iloisen ja lämminhenkisen joulujuhlan.

Mutta älkää jooko kiltit pikku lapset vedelkö niitä pukinpartoja enää...

Ei kommentteja: