torstai 23. tammikuuta 2014

Anna olla

Valatko muistoni kultaan
kiedotko himmeään usvaan

vai rutistatko

myttyyn
             ryppyiseksi
                       romuksi

anna olla
en minä tahdo
määrääni enempää
muistaa tai unohtaa

anna olla
minä vain toivon
lisää aikaa


* * *
Runotorstai: aika

4 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Osuvasti ajattelit. Aikaa on liian vähän - usein.

runopasanen kirjoitti...

hyvin johdateltu, jalat maassa -asenne aikaan

Saara Heikkinen kirjoitti...

Lisää aikaa. Sitä me toivomme toisiltamme. Aina emme saa.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista! Aikahan on tavallaan uusiutumaton luonnonvara, jota monet kernaasti ottaisivat itselleen enemmänkin. Hmmm, jos tosiaan saisi vaikka yhdenkin lisätunnin jokaiseen vuorokauteen, niin mihin - tai keneen - sen käyttäisikään..?