perjantai 14. helmikuuta 2014

Elämä riisuu

Elämä riisuu meidät
kuin strippari vaatteet
glitterit ja korkokengät
pyhäpaidat ja kravatit
Elämä riisuu
kunnes olemme täysin paljaina
eikä kurveja saa fotoshopata kohdilleen

Elämä kuorii meidät
kuin sipulin
vehreät naatit
kullankeltaiset kerrokset
Elämä kuorii
aina ytimeen asti
eikä kyyneleitä voi käskeä pois

Elämä riisuu ja kuorii
kunnes jäljelle jäävät
ne tennissukat lattialla
väärin täytetty tiskikone
ja sängyssä päässyt pieru
Elämä riisuu ja kuorii
kunnes jäljelle jää se ainoa millä on merkitystä

Rakkaus.

* * *

Omistettu armaalle puolisolleni ja kaikille muillekin elämän tasaisen turvalliseksi möyhentämässä suhteessa eläville. Ja Runotorstaille.

2 kommenttia:

Satu Kaikkonen kirjoitti...

Runossasi rakkaus on herännyt arkeen ja siihen olennaiseen - jotenkin sen konkretisoi tuo "sängyssä päässyt pieru" - ja niin se oikeasti on - vasta silloin voidaan puhua oikeasta rakkaudesta (ei vain siitä rakastumisen huumasta), kun oikeasti uskalletaan olla ja elää sitä oikeaa elämää ihmisinä, kaikkien omien heikkouksienkin kanssa ja hyväksyä ne osaksi parisuhdetta. Pidin!

eijakaarina kirjoitti...

Todellinen rakkaus!