lauantai 22. maaliskuuta 2014

Hammasta purren

Olen taas purrut hammasta koko yön
Leuat kipeinä pitkään päivään

Liikaa töitä
liian vähän aikaa
Liian monta pyyntöä, tarvetta, vaatimusta
liian vähän valmista

Taivaalta räntää
maasta kuraroiskeita
Jäytävä jomotus ohimoilla

Mutta en minä mitään armoa anele
Otetaan vastaan  se mitä annetaan
ja sillä pärjätään

Kyllä kipeätkin leukeperät
vielä hymyyn venyy

* * *

Runotorstaissa aiheena armo. Tämä runo oikeastaan kertookin sen, miksi olen tälläkin kertaa vähän jälkijunassa liikenteessä ja jokunen viikko on tainnut mennä ihan ohikin.

3 kommenttia:

RosaRugosa kirjoitti...

Hyvin samastuin. Varmaan monelle tuttu tilanne eli ihmisen arkirealismia.

sanapasanen kirjoitti...

Aika on purra hammasta ja aika olla purematta...

Ari kirjoitti...

Toisilla on töitä liikaa, toisilla ei töitä yhtään, ja ne jotka saavat jäädä, puserrataan kaikki ja vielä vähän ylikin irti