perjantai 9. toukokuuta 2014

Katson ulos ikkunasta

Katson ulos ikkunasta
pysähtynyttä maisemaa


Kaikki virtaa
ilma, aika, elämä

Hyppäisinkö
pää edellä vai jalat
jaksaisinko rakentaa lautan
ja miksi vaivautuisin
kun samaan veteen ei kuitenkaan kahdesti astu

Ikkunan takana
maisema pysyy paikallaan
Käperryn peiton alle lämpimään

* * *

Runotorstaissa aiheena virta.

4 kommenttia:

RosaRugosa kirjoitti...

Se on niin totta. Koko ajan elämä ja aika virtaa, vaikka tuntuisi, että mitään ei tapahdu.

Saara Heikkinen kirjoitti...

Mukavuudenhalu vei voiton, mutta myös peiton alla sängyssä sydän sykkii ja veri kohisee - elämän virtaaminen jatkuu.

Jenni Pyykkö kirjoitti...

Hieno runo, varsinkin kohta samaan veteen ei voi astua kahdeti, hieno oivallus :)

Careliana kirjoitti...

Kiitos taas kivoista kommenteista kaikille!

"Samaan veteen ei voi astua kahdesti" ei toki ole oma ajatukseni vaan itämaista viisautta, mutta niin suurta viisautta siinä minusta onkin, että halusin rakentaa sen ympärille koko runoni.