lauantai 30. elokuuta 2014

Kasvu

Runotorstaissa on ollut koko kesän hauduteltavana aihe Kasvu. Eipä näissä kesähelteen pehmittämissä aivoissa mitään tekeleentynkää versonut, vaan putkahtipa mieleen vuosikymmenen takainen runo ja kuva, jotka nyt sitten kaivoin arkistojen uumenista julki:

Lapseni, valoni, lintuni pien
rakkaampi kuin tiesin olevankaan
Mennään yhdessä, sinulle näytän tien
tähän ihmeiden täyttämään maailmaan
Se on värejä, tuoksuja tulvillaan
ja on tarkoitettu luonnostaan
että niiden lähteille sinut vien

Mutta tämäkin, lapseni niin viaton
sinun syytä on minulta kuulla:
On maailma laaja, ja rannoilla sen
et aina voi olla vain onnellinen
Et aina käy loisteessa auringon
vaan voi mereltä kylmästi tuulla

Ja tää vielä täytynee kertoa mun
en voi siltä itseäin säästää:
Vielä koittaa se kirpeä päivä kun
yksin kantavat hentoiset siipesi sun
Silloin pakko mun on sinut päästää.



Tämä lintuni pien täyttää viikon päästä täydet kymmenen vuotta. Paiskoo ovia ja karjuu naama punaisena, kun käsken pukea viileänä syysaamuna kouluun lähtiessä takin päälle. Pyörittelee silmiään kun en hiffaa Geometry Rushin syvintä olemusta. Jättää juoksulenkillä minut kauas taakseen. Haluaa peittelyn ja iltasuukit joka ilta.

Kyllä ne siivet siellä jo kasvavat. Mutta ihan vielä ei ole aika liihottaa horisonttiin. Sentään.

2 kommenttia:

Irkkunen kirjoitti...

Kasvua elämään, siivet kasvaa koko ajan ja kohta on aika nousta siivilleen. Niin nopeesti aika menee ja päivien ketjussa monesti unohtuu se että kohta on lapsuus ohi, sitten kun lapsi muuttaa kotoa jää vanhemman sisimpään kysymys..noinko äkkiä se elämä, lapsen kasvu meni? Enkelin siipien suojaa pienelle taimenelle ja loppuun asti saa vanhemmat olla tukena. Monesti tukemisen muoto vaan muuttuu,!

Irkkunen kirjoitti...

Luin tään runosi taas uudelleen ja oi että se on ihana. Sulla on kyl upea taito luoda sanoista upeita koskettavia runoja! Nii ja hauskoi runoi kans..=)