perjantai 12. syyskuuta 2014

Kuule kuu




Kuule kuu
näytät kovin väsyneeltä ja raskaalta
Oletko jo nähnyt liikaa
ihmisten hätää ja huolta
ilkeyttä ja riitaa?

Ymmärrän sinua kuu
minuakin väsyttää

Mutta kuule kuu
sinä täydellisen pyöreä
olet aivan uskomattoman upea
enkä minä ainakaan
jaksa riidellä enää





* * *
Runotorstai ja valokuvatorstai.

Tänä kesänä onkin saatu ihastella monta huikeaa kuutamoa! Ylempi kuva on elokuulta ja alempi tältä viikolta. Harmitti, kun kaupungilla käydessäni kuu roikkui aivan mahtavana turpeana möykkynä kattojen yllä, mutta silloin oli mukana vain kännykkäkamera, jolla ei sitä näkyä saanut ikuistettua edes etäisesti kelvolliseen muotoon, ja kotiin päästyäni oli jo niin pimeää, ettei suht. hyvänkään pokkarini teho (eikä varsinkaan kuvaajan taito) riittänyt tuon parempaan otokseen.

8 kommenttia:

sanapasanen kirjoitti...

Tällaista väsymistä soisi tapahtuvan enemmänkin!

kaari3 kirjoitti...

Kerro kultainen kuu...on siinä kuulla mollottamista kerrakseen. Kuvat ovat hyviä, älä, yhtään harmittele.

Viiiva kirjoitti...

Kuu tyynnyttää mielen kuohutkin.

pappilanmummo kirjoitti...

Elokuun kuutamolla haaveillaan...

Irkkunen kirjoitti...

Olipa ihana runo ja kuvatkin hyviä ♡

Careliana kirjoitti...

Oi kiitos kaikille kommenteista! Se kaupungin yllä raskaana mollottanut kuu herätti minussa juuri nämä ajatukset, se oli suorastaan kokonaisvaltainen kokemus, ja siksi harmitti kun en saanut siitä kunnon kuvaa.

Hilbert kirjoitti...

Kuule kuu on jotenkin niin kaunis nimi runollesi, yksinkertaisen kaunis.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kun vielä kommentoit, Hilbert! Minustakin "kuule kuu" on kiva sanapari, jotenkin sen sanoessaan jo ajattelee, että luvassa on varmasti hyvä keskustelu.