tiistai 18. marraskuuta 2014

Juuri ennen

Juuri ennen kuin musiikki loppuu
ja valot sammuvat

kun on pakko tunnustaa
tuulen ja veden voima
ja ajan ehdottomuus

vääjäämättömyys vie voiton
tahdosta ja lihasta

Juuri ennen kuin osun katuun
ja hajoan palasiksi

Sen pienen hetken
osaan lentää

* * *

Runotorstain hetki koittikin vasta näin tiistaina. Minkäs teet ja väliäkö hällä, runot tulevat kun ne tulevat ja tämä sattui tulemaan tähän aikaan.

4 kommenttia:

Ester kirjoitti...

Viimeinen säkeistö kruunasi kaiken, hieno!

puujalka kirjoitti...

Minulle tämä runo tuo mieleen illan viimeisen tanssin, kun liitävien askeleiden jälkeen olisi osattava sanoa toiselle jotakin kaunista - näihin sanoihin ei ole paljon aikaa ennen kuin tiet eroavat. Jos ja kun kieli on halvaantunut kurkussa, ajan vääjäämättömyys tekee tehtävänsä. Tanssin luoma lumo ja taikapiiri häviää iäksi.

mehtäsielu kirjoitti...

Runoa lukiessani koin olevani vesipisara ja pääseväni hetkeksi lentämään ilman siipiä. Hieno kokemus

Careliana kirjoitti...

Oi, wau, miten hienoja kommentteja jälkijunassakin tulleeseen runoseen! Onpa se herättänyt monenlaisia mielikuvia - kehtaanko tunnustaa, itse asiassa paljon kiehtovamppia kuin ne joiden pohjalta runo on syntynyt. Loistoesimerkki siitä, että lukija tekee runon!