perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kahden puolen tietä

Rouva nostaa pienen valkoisen koiran minkkiturkin kainaloon.
Koira keikistää päätään ja heilauttaa pörröistä häntäänsä
ja rouva rapsuttaa sitä leuan alta.
"Sydänkäpyseni", hän lepertelee.

Herra nojaa roskalaatikon kylkeen ja puristaa pulloa povitaskussaan
Kyllä hän tietää, ettei se pysty hänelle rakkautta antamaan.
Mutta se on kuitenkin kalleinta mitä hänellä on
ja siellä se on edelleen, suojassa sydäntä vasten.

* * *

Runotorstai

3 kommenttia:

sanapasanen kirjoitti...

Pariskunta kuin syy ja seuraus, mutta kumpi on kumpi onkin sitten kinkkinen juttu.

Irkkunen kirjoitti...

Oivalliset tarinat, siinä löyty molemmilta sydänkäpynsä =)

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Sitä mietin jo kirjoittaessani, että tuleeko tästä sellainen käsitys, että nämä ovat toinen toisensa herra ja rouva. Eivät välttämättä ole. Mutta saattavat ollakin.