perjantai 11. syyskuuta 2015

Suuri huijaus


sumun hälvettyä
jäljellä oli
sama maisema
samat ongelmat
ja päänsärky


* * *
Runotorstain ja Valokuvatorstain aiheena sumu. Samaa aihetta ja samaa maisemaa käsittelee myös tämä aiempi kuva ja runo -yhdistelmä, joka on yksi omista suosikeistani ja myöskin yksi tämän blogin suosituimpia postauksia.

8 kommenttia:

Sini Lilja kirjoitti...

tartun runon otsikkoon 'Suuri huijaus', voisiko tulkita niin, että elämän loputon selviminen - sumu - ei tuotakaan muutosta ja parannusta, vaikka yleisesti uskotellaan, että asioiden ja kokemusten prosessointi tuottaisi vapahduksen, mutta ei! sama päänsärky on jäljellä, sama maisema; pidin kovasti runostasi!

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista, kiva että runo miellytti ja herätti ajatuksia! Aika lailla tuollaisia ajatuksia minulla siinä taustalla oli, lähinnä sitä, että jos ongelmia yrittää paeta hukuttamalla ne jonkinlaiseen sumuun (esim. päihteisiin), niin harvoin ne sillä katoavat, yleensä vain pahenevat.

unelmikko kirjoitti...

Kuva ja runo yhtä. Ihminen varmaan toivoo, että kun pään pistää piiloon niin kuin pupu, se kuvittelee olevansa silloin kokonaan piilossa ja turvassa. Ihminen on kait niin rakennettu. Tykkäsin paljon tästä "pikkuisesta, mutta suuresta" runostasi.

m kirjoitti...

Tuossa maisemassa, ah, päänsärkykin tuntuisi paremmalta. Syvällinen ajatus runossa ja niin totta. Mutta tuohon maisemaan voisin jäädä ikiajoiksi.

mehtäsielu kirjoitti...

m niinkuin mehtäsielu, joka edellisen kommentin jätti

Careliana kirjoitti...

Kiitos Unelmikko ja Mehtäsielu! Kyseisessä maisemassa todellakin sielu lepää. Minulla on onni päästä sinne lepuuttamaan käytännössä aina kun vain haluan, ja olenkin useaan otteeseen kutsunut sitä sielunmaisemakseni.

Irkkunen kirjoitti...

Upea kuva ja puhutteleva runo!

Careliana kirjoitti...

Kiitos myös Irkkuselle!