torstai 13. lokakuuta 2016

Oodi avokadolle

Oi avokado,
sinä soikea vihreä banaani
vihannekseksi naamioitunut hedelmä

Tiukka paikka kaupan tiskillä
mummot mulkoilevat
palleron puristelijaa
Mutta kun se on
kiusankappale kypsyjäksi:

vielä raaka älä syö ei vielä valmis
                     Nyt, syö nyt!
                                    ylikypsä älä syö ei enää hyvä

Vihreää mönjää kaikkialla
jahtaan keittiön lattialla vierivää kiveä

Guacamole
helpommin syöty kuin kirjoitettu
Avokadopasta
ruokapiirien tunnetuin avioerolapsi
joka ei nuku hyvin
vaan näyttää aamulla vielä ankeammalta kuin kokki


Oi avokado,
sinä kivisydäminen kaloripommi
herkkuystäväni



Avokado"pasta" (pastana kesäkurpitsaa)

perjantai 30. syyskuuta 2016

50 harmaan sävyä

Kun otetaan ihan kaikkia värejä
ja sekoitetaan
saadaan mustaa

Lisätään valo
saadaan harmaata

Sitä se on
se harmaa arki

* * *
Runotorstai

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Syyskuun 25.



katsoin ulos ja mietin: hui,
milloin maailma kellastui
mihin kesä lähti, mistä saapui syys
miksi valkeat yöt peitti hämäryys

katsoin peiliin ja mietin: hui
milloin se kukkanen lakastui
mihin silmäkulmat on valahtaneet
miksi vuodet on iholle uurtuneet

turha kai sitä on miettiä miksi
kukat vaihtuu talventörröttäjiksi
turha on ihmisen urputtaa
aika vain kuluu ja kuluttaa

* * *

Piiiiitkästä aikaa mukana Runotorstaissa, oikein wanhalla kunnon riimirunolla!

Ai miksikö juuri tuollainen otsikko, miksikö juuri tällainen aihe? No siksi että tänään on syntymäpäiväni. Ei siksi että sympatiaa kerjäisin...

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Maailman kutsu
















Suihkuvirtaus jakaa taivaan
kuin häilyvä raja meidän ja minun välillä
Maailman kutsu oli liian vaativa
hänen oli pakko mennä

Suihkuvirtaus jakaa taivaan
kuin rintamalinja kahden totuuden välillä:
Maailman kutsu oli liian houkutteleva
hän halusi mennä

* * *
Runotorstai ja Valokuvatorstai.


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kävely

Koko elämäni olen kävellyt
varpaisillani
kuin munankuorten päällä
etten vain suututtaisi Elämää
enkä ketään muutakaan

Joskus tuntuu kuin tuuli kuiskaisi:
lopeta se kävely
uskalla juosta
levitä siipesi
ja lennä















* * *
Pitkästä aikaa Runotorstain ja Valokuvatorstain tunnelmissa! Kuvassa ihanalla hiekkadyynillä kävelemässä minä ja poikani - ja jos kuvaa katsoo oikein tarkkaan (senhän saa klikkaamalla suuremmaksi), siitä voi löytää myös pojan toisen kengän, joka edustaa runossa mainittua kohtaa "lennä". :D

torstai 11. helmikuuta 2016

Suo



Täällä on pehmeys
ja kauneus ja hiljaisuus
ja lapsuuteni tuoksu

Tänne minä tahdon tulla
käpertyä suopursun juureen
sitten kun en jaksa enää rämpiä

* * *

torstai 28. tammikuuta 2016

Valkoinen valhe

Hymyilen
sanon "Kaikki on hyvin"
Se ei ole valkoinen valhe
vaan sysimusta

* * *
Runotorstai

lauantai 16. tammikuuta 2016

Sydämen kylmyys



Sydämen kylmyys
on päättymätön pohjoisviima
joka tekee ilmasta julman
ja kipeän hengittää

Ikiroutainen sielu
ei kasva kuurankukkia
vaan kovaa tunteetonta jäätä
jota ei voi raaputtaa pois

Virtaava vesi ei jäädy edes pakkasella
Vieri, kyynel, vieri
Ei anneta sydämen kylmyyden voittaa
ikinä!


* * *
Runotorstai ja Valokuvatorstai

maanantai 11. tammikuuta 2016

Tuhkaa

Oikeastaan se kaikki
polte,
lämpö,
hehku

on vain tuhkan esiastetta

* * *

At the end of the day, all of it
the burn
the warmth
the glow

is just ashes waiting to happen





Runotorstaissa ja Valokuvatorstaissa on tällä kertaa aiheena tuhka. Tämä ihanan hehkuvan hiilloksen innoittama runo toimii mielestäni paremmin englanniksi (kaikki lähti ajatuksesta "ashes waiting to happen"), mutta yleisöystävällisyyden nimissä laitoin siitä suomenkielisenkin version.