tag:blogger.com,1999:blog-220969808903116612012-02-02T20:18:54.931+02:00Rähjäisiä riimejä, proosallista potaskaa. Joskus jotain, toisinaan sitten taas ei.Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.comBlogger1701100tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-32677913405377432222012-02-02T14:50:00.000+02:002012-02-02T14:54:10.088+02:00<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-x_xHHr9tK1A/TyqFMkn53QI/AAAAAAAAAb4/ltJMdW-Ll9U/s1600/Suihkarivanat.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-x_xHHr9tK1A/TyqFMkn53QI/AAAAAAAAAb4/ltJMdW-Ll9U/s400/Suihkarivanat.JPG" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;">Me vilahdamme läpi ajan ja avaruuden.<br />Se mikä meille on kaikki<br />- nousu ja lasku ja kohokohta -<br />on yksi pieni pilkahdus<br />pimeään katoava kipinä<br />silmänisku<br />jonka aikana valon katkeamista ei edes huomaa</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Me tahdomme jättää jälkemme.<br />Tarvitaan tukeva jalusta<br />ja pitkä valotusaika<br />vauhtiviirujen ikuistamiseen valtatiellä<br />ja niiden viirujen kauneus on siinä<br />ettei niistä erotu pisteitä</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Me vilahdamme läpi ajan ja avaruuden<br />mutta meillä on aikaa<br />kuulla kipinöiden laulua<br />juopua viivojen tanssista<br />tuntea elämän huojuvan jalkojemme alla</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div align="left" style="text-align: center;">* * *</div><div align="left" style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tällaista tuli mieleeni sekä <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3141612/233-haaste/" target="_blank">Runotorstain</a> että <a href="http://inspis.vuodatus.net/blog/3141635/233-haaste/" target="_blank">Valokuvatorstain</a> aiheena olevasta Kai Niemisen tekstistä. Kuva on kylläkin keskeltä kesää - mutta onpa sekin yksi esimerkki siitä, miten kaikki on toisaalta&nbsp;katoavaista ja toisaalta taas toistuvaa; aika samanlaisen otoksen saisi varmasti näinä kuulaan kirpeinä pilvettöminä talvipäivinäkin!</div><div style="text-align: left;"></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3267791340537743222?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-80993963869042450842012-01-22T15:20:00.002+02:002012-01-22T15:22:19.328+02:00<span style="font-family: Times, &quot;Times New Roman&quot;, serif;">joskus hän ajatteli kevätkukkia<br />useimmiten hän ei jaksanut ajatella<br />harmaat seinät ja pakastimessa hernepussi<br />sen voi pakastaa uudelleen ja käyttää taas</span><br /><br /><br /><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><em>Se on sellainen työmiehen lauantai<br />Virta vie ja taksi tuo<br />Ja jokainen saa ansionsa mukaan<br />Kerrankin, taas tämän kerran</em></span><br /><br /><span style="font-family: Times, &quot;Times New Roman&quot;, serif;">hän ei uskonut enää itkevänsä</span><br /><span style="font-family: Times, &quot;Times New Roman&quot;, serif;">ja oli kauan sitten unohtanut kuinka nauretaan</span><br /><span style="font-family: Times, &quot;Times New Roman&quot;, serif;">eikä hän jaksanut ajatella sitä</span><br /><span style="font-family: Times, &quot;Times New Roman&quot;, serif;">vaikka hernepussin takaa saattoi nähdä</span><br /><span style="font-family: Times, &quot;Times New Roman&quot;, serif;">mitä harmaaseen seinään oli kirjoitettu</span><br /><br />Kerran se sitten&nbsp;tuli, se sellainen lauantai<br />että työmiestä ei tuonut taksi ja vienyt poliisi<br />Ruumisauto haki<br />Hän tuijotti aikansa harmaata seinää<br />ja heitti lopulta hernepussin roskiin<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3130245/231-haaste/" target="_blank">Runotorstain 213. haaste</a>.<br /><br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-8099396386904245084?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-20205298860961380022012-01-13T13:33:00.001+02:002012-01-13T13:33:08.920+02:00Jos puutetta puuttuu niin sittenhän sitä kyseistä asiaa on. Negatiivinen kertaa negatiivinen on positiivinen. Mutta sitten taas negatiivinen kertaa positiivinen on negatiivinen. Ja negatiivinen plus negatiivinen on vain vielä enemmän negatiivinen. Kun taas negatiivisen ja positiivisen summa riippuu siitä, kumpi on isompi.<br /><br />Mystistä tuo matematiikka. Tai itse asiassahan matematiikka nimenomaan ei ole yhtään mystistä vaan silkkaa ehdotonta lainalaisuutta koko homma. Jos vain jaksaa päntätä ja osaa hoksata ne kaikki lait, niin helppoapa sitä sitten on plussia ja miinuksia pyöritellä. Elämä, se on paljon hankalampaa.<br /><br />Voisikohan noita matematiikan perussääntöjä jotenkin soveltaa elämään?<br /><br />Jos päivä on jo ennestään auttamattomasti piloilla ja sitten tapahtuu vielä jotain kurjaa, niin voihan siitä olla hyvillään, että se menee siihen samaan ketutukseen eikä ehkä tunnu siinä konkurssissa enää juuri miltään. Negatiivinen kertaa negatiivinen on positiivinen.<br /><br />Jos taas se kurja juttu sattuisi muuten hyvänä päivänä, niin johan menisi piloille koko päivä. Negatiivinen kertaa positiivinen on negatiivinen.<br /><br />Jos sotket sienisalaattiin silliä niin eihän sitä varmasti syö erkkikään. Tai no, joku Erkki saattaisi tietysti syödäkin, sellainen joka tykkää kalasta ja sienistä. Mutta minä en kyllä. Negatiivinen plus negatiivinen on jätti-yök!<br /><br />Vastaavaa negatiivinen plus positiivinen -yhtälöä muistan kokeilleeni jo alakoulussa: Sitä samaista sienisalaattia tarjottiin lisukkeena ehdottomalle lempiruoalleni, lihaperunasoselaatikolle. Epätoivoissani sekoitin siis ruokalajit keskenään toivoen, että laatikon positiivinen maku kumoaisi sienisalaatin negatiivisen kauhistuksen. No tässä nimenomaisessa tapauksessa valitettavasti sienisalaatin nega voitti ja siitä sotkusta jäi minulle varmaan elinikäiset traumat – mutta sainpa sentään helpommin opettajalta luvan heittää mössön pois, kun se sienisalaatti oli sentään näkyvistä kadonnut eli vaikutti hämäävästi siltä kuin olisin oikeasti alistunut syömään sitä.<br /><br />Jos joku ihminen on hyvin kaunis mutta luonteeltaan täysi idiootti tai ilkimys, ei hänen seuransa liiemmin viehätä. Toisaalta taas mukava ja herttainen tyyppi, joka ei kuitenkaan ole lainkaan vastapuolen kauneusihanteiden mukainen, on tietenkin joka tapauksessa hyvää ja mieluista seuraa. Paitsi jos se vastapuoli on pinnallinen eli idiootti eli ilkimys. Missä tapauksessa taas ensinmainittu vaihtoehto pätee. <br /><br />Joo, yhtälön osien suuruudesta se selvästikin riippuu, mennäänkö miinukselle vai jäädäänkö plussalle.<br /><br />Onko kellään enää tässä vaiheessa minkäänlaista käsitystä siitä, mistä tässä pakinassa oikeastaan on kyse? Ei se mitään, ei minullakaan. Tai siis, aiheenahan on <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/3114056/268-rakkaudettomuudettomuus/" target="_blank">rakkaudettomuudettomuus</a>, Pakinaperjantain viikon haaste.<br /><br />Kuten sanottua, matematiikka on mystistä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2020529886096138002?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-63883506281627348702012-01-13T12:37:00.000+02:002012-01-13T12:37:19.147+02:00Joo minulta menee välillä hermot<br />pyörittelen silmiäni<br />revin hiuksiani<br />ja huudan, tiedetään, joskus aika pirun lujaa<br />vaikka sitten julkisellakin paikalla<br /><br />Joo minä nalkutan jatkuvasti samoista asioista<br />tavaroista ja niiden siivoamisesta<br />vaatteista ja niiden riittävyydestä<br />hammaspesusta ja nukkumaanmenosta<br />enkä anna röyhtäillä ruokapöydässä<br /><br />Ja sitten minä saatan halata kavereiden nähden<br />tai ainakin pörröttää tukkaa<br />ja leuhkin kaikille saavutuksillasi<br />ja kutsun sinua mussumurmeliksi<br />vaikka sitten muittenkin kuullen<br /><br />Ja tämän kaiken minä teen ihan tieten<br />koska tahdon sinulle pelkkää hyvää<br />koska sinä olet minun oma rakas mussumurmelilapseni<br />ja tulet aina olemaan<br /><br />Ja tämä on lupaus.<br /><br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3125071/230-haaste/" target="_blank">Runotorstain vuoden ensimmäinen haaste</a> on <i>lupaava</i>.<br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6388350628162734870?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-73407416975195151042011-12-23T20:31:00.001+02:002011-12-23T20:31:35.649+02:00Huomenna, jos Jumala suo, on meidän herramme ja vapahtajamme armorikas syntymäjuhla... Nämä sanat tuntee lähes jokaikinen suomalainen sydämessään, tai vähintäänkin kansallisessa omassatunnossaan. Ei itkeä saa, ei meluta saa enää sen jälkeen, kun on kehotettu tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään. Tai muuten.<br /><br />Huomenna on joulu.<br /><br />Mutta oikeastaan huomenna on aina hyvä päivä. Paras päivä aloittaa se dieetti, tupakkilakko tai liikuntaharrastus. Huomenna on parempi päivä tehdä se, mitä tänään ei jaksanut tai viitsinyt. Pestä lattiat, lajitella pyykit, haravoida piha.<br /><br />Huomenna kaikki tämän päivän harmit ovat jo eilistä. Huominen aamu on tätä iltaa viisaampi. Huomenna on hyvä olla vielä vähän parempi ihminen.<br /><br />Huomenna on uusi päivä.<br /><br />Tosin tänään on eilisen huominen. Mutta toisaalta sitten taas huominen on ylihuomisen eilinen. Ja sitten tulee taas uusi huominen. Mitä sitä stressaamaan.<br /> <br />* * '<br /><br />Tällä kirjoituksella osallistun<a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2956906/265-huomenna/" target="_blank"> pakinaperjantain jouluiseen haasteeseen</a>. Samalla mainostan myös toiseen blogiin kirjoittamaani<a href="http://careliana.blogspot.com/2011/12/joulutarina.html" target="_blank"> joulutarinaa</a>, joka meni vähän viime tingassa<a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2956904/264-lahjapaniikki/" target="_blank"> edellisviikon haasteeseen</a>. Ja tietenkin toivotan kaikille lukijoille <b style="color: #cc0000;"><span style="font-size: large;">riemullista joulujuhlaa</span></b><span style="color: #cc0000; font-size: large;">!</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7340741697519515104?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-65582297766129417252011-12-01T18:11:00.001+02:002011-12-01T18:16:07.743+02:00<i>Kyllä se kommer jahka se hinner</i><br /><i>vaikka se hinner sakta</i><br />ruukasi mummi aina sanoa<br />ja <i>paistamaton liha pois pöydältä</i><br />ja <i>kauhee kun nykyään menevät farkut jalassa telkkariinkin</i><br /><br />Minä olen jo ajat sitten lakannut miettimästä<br />mitä se oikein on mitä niin kovin odotan<br />Kai sen sitten huomaa kun kohdalle osuu<br />ja sittenpä varmaan saa tietää senkin<br />oliko se tämän kaiken odottamisen arvoista<br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3083896/227-haaste/">Runotorstaissa</a> tällä viikolla inspiraation lähteenä veikeä Mirkka Rekolan tekstinpätkä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6558229776612941725?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-70103705621566445752011-11-24T10:41:00.001+02:002011-11-24T10:42:38.405+02:00Avaan verhot<br />mitään ei tapahdu<br />Mustaa<br /><br />Ruoho litisee saappaiden alla<br />Hämmentyneet pajut puskevat kissaa<br />Mustaa<br /><br />Fasaanirouvat lintulaudan alla<br />nyökyttelevät: on nyt päivä <br />Harmaata<br /><br />Taas valkeata joulua<br />soitan tänäkin iltana<br />ja uskollisena odotan<br />pehmeää valkoista pumpulia<br />kirkastamaan mustan maan<br />ja harmaan sielun<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3071580/226-haaste/">Runotorstaissa</a> tämän viikon aiheena talven merkit. Anteeksi mitkä..?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7010370562156644575?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-25455505006997370932011-11-17T12:20:00.001+02:002011-11-17T12:29:51.375+02:00Pim-pom-ding-dong<br />Koulun kello kantautuu kotipihaan<br />Sisään sisään, kirkasotsat<br />Riemulla uutta oppimaan<br /><br />Pim-pom-ding-dong<br />kuin junan ilmoitusääni <br />Outoa minusta<br />Minun lapsuudessani koulun kellot pirisivät<br /><br />Mutta minun lapsuudessani myös seiskoissa oli viivat<br />ja tekstaus oli kiellettyä<br />Nyt sitä opetellaan alusta alkaen<br />kaunokirjoitus on historiaa<br /><br />Paljon on muuttunut<br />mutta ajatus on sama<br />Paljon on tietoa tarjolla<br />vastaanottavuus vaihtelee<br /><br />Jokaiseen kuitenkin juurtuu joku siemen<br />ja kasvaa aikanaan puuksi<br />jonka oksilta saa syödäkseen omenoita<br />Ehkä yhden voisi viedä jouluna opettajalle<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3067034/225-haaste/">Runotorstaissa</a> viikon aiheena "ääni, jonka viimeksi kuulit kodin ulkopuolella". Me olemme<strong><span style="font-size: larger;"></span></strong> onnekkaita, kun asumme niin lähellä koulua, että kellokin kuuluu (vaikka ekaluokkalainen jaksaa silti jurnuttaa ärsyttävästä koulumatkastaan).<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2545550500699737093?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-51658571939966839812011-11-11T19:37:00.001+02:002011-11-11T19:48:23.444+02:00"Info - vastaukset kaikkiin kysymyksiin" lukee tiskin yllä. Möttönen ottaa vuoronumeron ja istuu odottamaan. Jonkin ajan kuluttua virkailija kutsuu hänet, numeron 86, tiskille.<br /><br />- No hyvää päivää, numero 86. Mitäs te tahtoisitte tietää?<br />- No kun minua on ruvennut ihan tosissaan mietyttämään sellainen asia, että kuka minä oikeastaan olen.<br />- Että kukako? Antaisitteko sosiaaliturvatunnuksenne.<br />- 310662-753A<span style="font-size: xx-small;">*)</span>.<br />- No niin, te olette siis 310662-753A, Matti Möttönen, syntynyt Pälkäneellä, nykyinen asuinkunta Mäntsälä, naimisissa Maija Möttösen kanssa…<br />- Kuulkaas, kyllähän minä nyt tuon kaiken tiedän! Mutta kertooko se muka oikeasti, kuka minä olen?<br />- No kyllä se useimmille viranomaisille esimerkiksi kertoo, ainakin ne olennaiset asiat.<br />- Mutta entä jos tunnen olevani jotain muutakin?<br />- Ai jotain epäolennaista?<br />- Ei vaan nimenomaan jotain vielä olennaisempaa!<br /><br />Virkailija rapsuttaa mustekynällä hiusrajaansa. Möttösen tekee mieli kertoa hänelle, että terä on jäänyt esiin ja otsaan piirtyy suttuista sinistä siksakkia. Mutta hänellä on nyt tärkeämpää asiaa. Virkailija lopettaakin päänahkansa tuhrimisen saadessaan idean.<br /><br />- No entäs autonne? Saisinko sen rekisterinumeron?<br />- RFR-078<br />- Ahaa, Toyota Corolla vuosimallia 2008. Ajettu 79 000 kilometriä, katsastukset kunnossa, kasko on…<br />- Ja mitenkäs tuo sitten muka minua määrittää, häh?<br />- …kaksi rikesakkoa ylinopeudesta, ei maksamattomia pysäköintivirhemaksuja…<br /><br />Möttönen alkaa turhautua. Eksistentiaalinen ongelma vaivaa häntä päivä päivältä piinaavammin, eikä tämäkään, muka ammatti-ihminen, osaa auttaa! Huokaisten Möttönen kaivaa lompakon takataskustaan ja nakkaa pankkikorttinsa tiskiin. Kai tästäkin tyhjästä jotain pitäisi maksaa. Silloinkos virkailijan ilme kirkastuu.<br /><br />- No mutta, <i>tähänpä</i> onkin kuulkaa teidät määritetty tosi näppärästi! Katsotaas, kortti numero…<br /><br />Virkailija mumisee hiljaa itsekseen syöttäessään kortin numeroa, viimeistä voimassaolokuukautta ja kääntöpuolen tarkistusnumeroa koneeseen.<br /><br />- Juu kuulkaas, näihin numeroihin kiteytyy teidän elämänne aika mukavasti! Myös magneettijuovaan on koodattu teidän tietonne, siis juurikin se kuka te olette! Varsinkin jos vahvistatte henkilöllisyytenne vielä tunnusluvulla, mutta älkää vain nyt paljastako sitä minulle. Niin, ja siinä verkkopankin tunnuslukulistassa - kai te nyt verkkopankkia käytätte? - siinä sitä on pitkä lista numeroita, jotka osoittavat teidän henkilöllisyytenne! Puhumattakaan siitä jos teillä sattuu olemaan jotain etukortteja vielä, sattuisiko? Niiden avulla voidaan parhaassa tapauksessa seurata jopa ruokaostoksianne. Ja sitähän sanotaan, että ihminen on sitä mitä hän syö!<br /><br />Virkailijan kasvot loistavat hänen päästyään näinkin nokkelaan päätelmään. Möttönen näyttää typertyneeltä.<br /><br />- Niin kuulkaa, sellaista se on tämä nykyaika. Meidän identiteettimme on valjastettu erilaisiin koodeihin, käytännössä me olemme pelkkää ykköstä ja nollaa kaikki tyynni, virkailija selittää paatosta äänessään.<br />- Kuulostaapa raa'alta. Silkkaa ykköstä tai nollaa? Joko voittaja tai mitättömyys? Ettei mitään siltä väliltä? Entä jos haluaisi pysytellä ikään kuin hyvissä tarkkailuasemissa joukon keskivaiheilla...?<br /><br />On virkailijan vuoro näyttää typertyneeltä. Möttönen huokaisee, kerää korttinsa tiskiltä, kiittää kohteliaasti avusta (vaikkei hullua hurskaammaksi koekaan tulleensa), nousee ja lähtee jatkamaan matkaansa. Ulko-oven vieressä oli suuri peili. Möttönen pysähtyy tarkastelemaan omakuvaansa. Keski-ikäinen mies, ruskea tukka, harmaat silmät, pieni parransänki, pieni vatsakumpu, ruudullinen flanellipaita ja siniset farkut, kädessä Toyotan avaimet, kasvoilla hämmentynyt ilme. Mutta ei yhtään numeroa.<br /><br /><br />* * *<br />Pakinaperjantaissa aiheena <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2956891/25-taikaluku/">Taikaluku</a>.<br /><br /><span style="font-size: x-small;"><br />*) Sotussa on tarkoituksella mahdoton päivämäärä, ettei vain vahingossa tule kenenkään oikeaa sotua käytettyä.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5165857193996683981?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-44840037692848465732011-11-03T10:51:00.000+02:002011-11-03T10:51:30.668+02:00Minun kotini on aina minun<br />kuin etanalla kotilo<br />aina mukana, aina turvana<br />limaisena ja raskaana<br /><br /><br />Minun kotini on huojuva talo<br />taakan alla vajonnut katto<br />viiman laulua soivat seinät<br />levottomien henkien valtaamat huoneet<br /><br /><br />Minun kotini on päättymätön katu<br />tunkkainen kaupunkituuli<br />eilisen uutisten hylkykuorma<br />ei-kenenkään eteinen<br /><br /><br />Minun kotini on siellä<br />missä minua rakastetaan<br /><br />* * *<br />Nytpä onkin asumisteemaa yllin kyllin - tällä kertaa <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3054957/223-haaste/">Runotorstaissa</a>, jossa on viikon aiheena Koti. Itse asiassa tämä runo sivuaa myös Runotorstain <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3048889/222-haaste/">viime viikon aihetta</a>, johon en sitten lopultakaan saanut varsinaista vastinetta aikaiseksi.<br /><br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4484003769284846573?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-78683005433823578952011-10-28T14:01:00.001+03:002011-10-28T14:02:13.942+03:00Naiset sisustavat.<br /><br />Tämä nyt vain on luonnonlaki, kiistaton elämän tosiasia, samaa sarjaa kuin se, että kaikki mikä menee ylös, tulee joskus myös alas, ja se että teini-ikäiset lapset häpeävät vanhempiaan. Turha on muuta väittää tai vastaan pyristellä. Naiset sisustavat.<br /><br />Kun naisen elämään astuu mies, nainen hyväksyy hänet tietenkin juuri sellaisena kuin hän on. Tosirakkaus kohdistuu paljon pintaa syvemmälle, eihän se muuten tosirakkautta olisikaan. Nainen rakastaa miestä ihan missä vaatteissa tahansa - mutta miksi suotta katsella flanellipaitaista lökäpöksyä, jos voi ihan yhtä hyvin ostaa sille miehelle nätin svetarin ja istuvat farkut? Mieshän on osa naisen elinympäristöä, osa naisen elämän sisustusta. <br /><br />Kun nainen ja mies ryhtyvät asuttamaan samaa kotia, se on tietenkin tasan yhtä paljon heidän molempien koti. Kummallakin on siinä oma tilansa, oma sijansa, ja kummankin näkemyksellä on yhtä suuri painoarvo. Kukapa nyt haluaisi asua kodissa, joka ei tunnu mukavalta? Monille miehille tosin mukavuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on pehmeä sohva ja tarpeeksi tilaa elokuva- ja sarjakuvalehtikokoelmille, kun taas naiset usein kokevat mukavuuden paljon kokonaisvaltaisemmin. Siihen kuuluu myös se, että värit sointuvat yhteen ja katseelle löytyy paljon iloa tuottavia kohteita. Ketäpä sellainen voisi haitatakaan?<br /><br />Jos mies runttaa ne mummonmökistä opiskelukämppään haalitut kauhtuneet kukkaverhot makuuhuoneen ikkunaan, hän todennäköisesti tekee sen ihan vanhasta tottumuksesta eikä suinkaan siksi, että verhoilla olisi tunnearvoa. Miehet harvemmin kiintyvät kodintekstiileihin, joten he eivät myöskään yleensä pahastu - tai edes huomaa - jos nainen ihan kuin ohimennen vain vaihtaa ne muuhun sisustukseen paremmin istuviksi. Mitättömät pikkuseikat kuten esimerkiksi se, kumminka päin vessapaperirulla on telineessään, ovat tietenkin täysin yhdentekeviä.<br /><br />Ja mies, hän se on naiselle aina vain yhtä rakas ja arvokas, nimenomaan sielultaan. Vaikkakin nainen ihan hyvää hyvyyttään, pikkuhiljaa, täydellä kunnioituksella tietenkin, kernaasti hieman sisustaisi sitä miehen sieluakin. Hienovaraisesti vain kylväisi ajatuksen siemenen, että voisikohan niitä hikisukkia joskus nakata ihan pyykkikoriin asti, tai onko ruokapöydässä sittenkään ihan välttämätöntä röyhtäillä ääneen. Koulut... ehh, siis sisustuksen edettyä jo pidemmälle voidaan sitten paneutua sellaisiin sinänsä toki ihan merkityksettömiin mutta kuitenkin ehkä omalla tavallaan ihan huomionarvoisiin seikkoihin kuin että onkohan se kalastus- ja kaljoittelureissu sittenkään yhtä kiva juttu kuin parisuhdepelin pelaaminen kotona kynttilänvalossa, tai että eikös se kodintekstiiliosasto nyt kuitenkin ole huomattavasti kiinnostavampi paikka kuin elektroniikkasektori... Tai että eikö sitä hemmetin vessapaperirullaa ihan oikeasti ikinä edes vahingossa pysty laittamaan niin päin kuin sen kuuluu olla?!?<br /><br />No okei, tämä on liioitteleva, provosoiva ja seksistinen kirjoitus. Onhan niitä sisustuksesta kiinnostuneita miehiäkin, katsokaa nyt vaikka telkkarin tilainnojee-ohjelmia. Eivätkä kaikki naiset ole kiinnostuneita tekstiileistä tai muusta estetiikasta. Paitsi sen sielun.<br /><br />Ja sitä paitsi ainahan voi tehdä kompromissejä. Kuten meillä:<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-B7_FvHk9dKE/TqqKzV3TQrI/AAAAAAAAAV0/POvVHuUG4m4/s1600/IMGP3874.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-B7_FvHk9dKE/TqqKzV3TQrI/AAAAAAAAAV0/POvVHuUG4m4/s320/IMGP3874.JPG" width="320" /></a></div>Miäs sai suuren ja kömpelön ja mustan hifistelykeskikaiuttimensa - ja minä sain alustan koriste-esineilleni, joilla on paitsi tunnearvoa myös erittäin tärkeä tehtävä liittää vastapäisellä seinällä oleva taulu värillisesti olohuoneen kokonaisuuteen. Kaikki ovat tyytyväisiä!<br /><br />...ja minä olen erityisen tyytyväinen siihenkin, että vihdoinkin sain taas aikaiseksi tekstiä <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2956885/257-sisustaa/">Pakinaperjantaihin</a>!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7868300543382357895?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-16604108916378906392011-10-15T14:17:00.000+03:002011-10-15T14:20:33.839+03:00Kymmenen pientä neekeripoikaa<br />ja minä<br />olen olemassa ehkä<br />vielä huomenna muistan miltä niskasi tuoksuu<br />viitsin käyttää hammaslankaa<br /><br /><br />Silivati seilaa<br />taas yksi pois<br />tai lentää ikkunaan<br />heijastuu pala kuuta<br />haluan ulvoa<br /><br />Lasken<br />verhot ja pimeyden päälle<br />yölamppu palaa<br />loppuun piirretään<br />sydämen muotoinen piste<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3036568/220-haaste/">Runotorstaissa</a> on tällä viikolla tekstihaaste:<br /><br /><span style="font-size: 12pt;"></span><br /><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><i>"Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan.&nbsp; Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä."</i></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><b>Risto Oikarinen</b></span><span style="font-size: small;">: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31</span></div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;">Tykkään tuosta haastetekstistä valtavasti! Absurdia on ihan lempityylilajini, mutta se on vaativa taitolaji. Kysyy todella paljon osaamista kirjoittaa tekstiä, jossa ei ole mitään järkeä ja joka on silti nerokasta. Haluaisin hallita tämän taidon, mutta auliisti myönnän olevani ihan noviisi sillä saralla. Lisäksi pelkään pahoin olevani tähän lajiin liian rationaalinen ihminen - hitto vieköön, minun tajunnanvirrassanikin on pilkut ja pisteet kohdillaan, en mahda sille mitään! - mutta jatkan harjoittelua, vaikken koskaan mestariksi tulisikaan, kivaa se silti on.</span></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1660410891637890639?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-74994911324325574722011-10-06T10:18:00.001+03:002011-10-06T10:19:00.260+03:00<div class="MsoNormal"><b><span style="font-family: 'Arial','sans-serif';"><span style="font-weight: normal;">Ylpeys on pahasta</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">enkä koskaan myönnä</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">että itken ilosta kun tulet</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">huokaan helpotuksesta kun lähdet</span><br style="font-weight: normal;" /><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">Sinä et ole minun</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">enkä minä sinua halua</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">me kuulumme toisillemme kuin vain ne</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">jotka on aikojen alusta yhteen tarkoitettu</span><br style="font-weight: normal;" /><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">Minun ei ole kylmä ilman sinua</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">enkä huku jos kortesi katkeaa</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">mutta sinussa palaa minun tuleni</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">ja ryöppyää kuohuva virtani</span><br style="font-weight: normal;" /><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">Se mikä sinussa on kaikkeni</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">ei ole minulle mitään</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">Lieneekö suurin syntini </span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">etten voi päästää sinusta irti</span><br style="font-weight: normal;" /><span style="font-weight: normal;">vai se etten halua</span></span></b></div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal"><b><span style="font-family: 'Arial','sans-serif';"><span style="font-weight: normal;">* * *</span></span></b></div><div class="MsoNormal"><b><span style="font-family: 'Arial','sans-serif';"><span style="font-weight: normal;"> </span></span></b><span style="font-family: 'Arial','sans-serif';"></span></div><div class="MsoNormal"><b><span style="font-family: 'Arial','sans-serif';"><span style="font-weight: normal;"><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3030991/21-haaste/">Runotorstaissa</a> tällä viikolla aiheena kuolemansynnit.</span></span></b><span style="font-family: 'Arial','sans-serif';"></span></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7499491132432557472?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-63635787748004449752011-09-30T16:37:00.002+03:002011-09-30T16:38:14.723+03:00Joillekin tässä maailmassa<br />on vain toivottomuutta, ei luottamusta<br />vihollisia, ei ystäviä<br />vihaa, ei rakkautta<br /><br />Joillekin tässä maailmassa<br />ainoa laki on vahvemman valta<br />ainoa turva on nopeampi hyökkäys<br />ainoa kosketus on satuttaminen<br /><br />Joillekin tämä on maailma<br />jossa toisellekin poskelle lyödään<br />jossa millään ei ole merkitystä<br />jossa onni on tyhjä sana<br /><br />Joillekin tässä maailmassa<br />ei ole ruskan loistoa, hangen hohdetta<br />Joillekin tässä maailmassa<br />on vain kylmä viima<br /><br /><br />* * *<br /><br />Tähän runoon on aihetta antanut paitsi <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3024994/218-haaste/">Runotorstain tämänviikkoinen haast</a>e myös <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisi+tutkii+Tampereen+Hervannasta+l%C3%B6ytyneen+naisen+kuolemaa+tappona/1135269121662">tämä</a> ja <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011092714463427_uu.shtml">tämä</a> - tapahtumat, jotka ovat koskettaneet minua erityisen voimakkaasti, sattuneesta syystä. <i>There by the grace of God go I...</i><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6363578774800444975?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-16924503292215999122011-09-22T20:41:00.006+03:002011-09-22T20:42:15.949+03:00Dieselvaras bensavaras vaatevaras<br />voi alijäämä ja kuntaliitos sentään<br /><br />Motoristi kuoli ulosajossa<br />mutta hevonen saatiin pelastettua ojasta<br /><br />18000 kurkea lensi pois<br />170 nuorta lähtee harmaisiin<br /><br />Tykkäätkö terkkarista<br />Lähtisitkö konserttiin<br /><br /><br /><br />Erä korttia ja kauniita unia<br />Meidän mikrovaltakunnassamme on kaikki hyvin<br /><br />* * *<br /><br />Mä lehden luin, kun <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3018675/217-haaste/">Runotorstaissa</a> kerta pyydettiin; tuossapa meidän paikallisläpyskän päivän kootut.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1692450329221599912?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-43127552143627305182011-09-15T16:41:00.001+03:002011-09-15T16:41:51.894+03:00Syys istuu pienellä sienellä<br />auringonhattu jäässä päässä<br />paljaat varpaat jumissa kumissa<br /><br />Sade näyttää tahdin mahdin<br />tuuli nappaa lehden tehden<br />sen matkasta hottia foxtrottia<br /><br />Myrsky puhaltaa villiin pilliin<br />syys pehmustaa kesän talvipesän<br />muttei lumelle tarjoa sateenvarjoa<br /><br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-jFkMn6kT51M/TnH9ZSVSpdI/AAAAAAAAAVo/aigQIw954gY/s1600/syysomppu.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-jFkMn6kT51M/TnH9ZSVSpdI/AAAAAAAAAVo/aigQIw954gY/s320/syysomppu.JPG" width="320" /></a></div><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3012748/216-haaste/">Runotorstaissa </a>on tällä viikolla inspiraation lähteenä M. A. Nummisen tulkinta laulavista sadepisaroista. Pakko tunnustaa, että minulla on M. A. -allergia enkä pystynyt edes kuuntelemaan kyseistä teosta (yritin kyllä!), mutta käsittääkseni tätä hänen taidettaan on viisainta kuunnella kieli poskessa <span style="font-size: x-small;">(ja ehkä lisäksi vielä pumpulia korvissa)</span>, joten ajattelin sitten lähestyä tätä aihetta vähän niin kuin leikkisässä hengessä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4312755214362730518?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-27999636693320067832011-09-10T21:35:00.002+03:002011-09-10T21:35:40.457+03:00Minä en ole enää se sama<br />joka vähitellen kuihtui kuin rusina<br />jota sattui sattui sattui<br />kun et enää soittanutkaan<br /><br />Minulla on uudet vaatteet<br />uusi kampaus uusi asenne<br />uusi kännykkä<br />ja siinä uudet numerot<br /><br />Mutta vieläkään se ei soi<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/3006081/215-haaste/">Runotorstain 215. haaste</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2799963669332006783?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-29305420746442522722011-09-04T15:22:00.001+03:002011-09-04T15:22:44.010+03:00Hän oli tiennyt sen jo pitkään. Hän oli itse sen päättänyt ja itse sen tiennyt, mutta kun hän vihdoin antoi itsensä tajuta sen, päästi sen tietoisuuteensa, se lamautti. Tuntui kuin joku olisi sen ulkoa, ylhäältä, hänelle julistanut. Ilmoittanut, määrännyt, vaatinut. Ja samalla pyyhkäissyt kaikki muut vaihtoehdot pois.<br /><br />Mitään muuta ei ollut tehtävissä.<br /><br />Lopullisuus löi palleaan. <i>Sen jälkeen ei enää ole paluuta entiseen. Sen jälkeen ei entistä enää ole.</i> Tärinä alkoi jaloista, vatsan kohdalla se muuttui kipeäksi kouraisuksi, rinta-alassa salpasi hengityksen. Hän valui seinää pitkin lattiaan, ensin istualleen, sitten makuulle, kouristui pienen pieneksi mykkyräksi, jonka ulkopuolelle jäi kaikki. Se kaikki jäi, se ei koskaan saanut palata, sitä ei enää saanut olla. Sen mykkyrän sisäpuolella oli nyt kaikki.<br /><br />Sellaisena hetkenä sitä katsoo puhelintaan, selaa nimiluetteloa läpi ja ajattelee, että kelle tahansa niistä voisi soittaa ja kertoa kaiken. Kun kellekään ei voi enää soittaa. Kellekään ei voi kertoa. On vain itse mykkyrässä lattialla, ja siinä on kaikki.<br /><br />Hitaasti hän ojentautui. Makasi selällään lattialla ja tuijotti kattoon. Hengitti. Hän tiesi.<br /><br />Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa.<br /><br />* * *<br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2956864/24-katkelma-kuvitteellisesta-romaanista/">Pakinaperjantaissa </a>paljastellaan tällä viikolla katkelmia vielä kirjoittamattomista kirjoista. Tässä ovat nyt sitten ensimmäiset sanat (ei kuitenkaan alkusanat) kirjasta, joka on jo pitkään muhinut mieleni päällä. Se on se minun ikuinen isi- ja sitku-projektini, se jonka kirjoittaisin kyllä, jos vain ehtisin, se jonka kyllä kirjoitankin sitku on sen aika. Voi kunpa joskus olisikin...<br /><br /><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2930542074644252272?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-18368386781254977062011-09-03T12:51:00.002+03:002011-09-03T12:52:30.889+03:00Koti sulkee hänet syliinsä<br />Oman näköinen<br />oman tuoksuinen<br />aivan hiljainen<br /><br />Se ei kysy<br />missäs sitä ollaan oltu <br />mikä aika tämä nyt on tulla<br />mikset ole siivonnut<br /><br />Koti sulkee hänet syliinsä<br />ja joka kerta voimakkaammin<br />hän pelkää<br />ettei se päästäkään irti<br /><br />* * *<br /><br />Vastaus <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2999328/214-haaste/">Runotorstain kiehtovaan kesähaasteeseen</a>. Lähtökohta on noukittu Eppu Nuotion kirjasta <i>Kosto </i>(Otava 2007) lempinumerollani 33 (hieman luovaa lauseenlaskuoppia mutta kuitenkin vilpitöntä satunnaisotantaa käyttäen).<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1836838678125497706?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-61002301353824716232011-08-29T08:58:00.000+03:002011-08-29T08:58:26.377+03:00<!--[if gte mso 9]><xml> <w:WordDocument> <w:View>Normal</w:View> <w:Zoom>0</w:Zoom> <w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone> <w:PunctuationKerning/> <w:ValidateAgainstSchemas/> <w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:Compatibility> <w:BreakWrappedTables/> <w:SnapToGridInCell/> <w:WrapTextWithPunct/> <w:UseAsianBreakRules/> <w:DontGrowAutofit/> </w:Compatibility> <w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel> </w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:#0400; mso-fareast-language:#0400; mso-bidi-language:#0400;} </style> <![endif]--> <br /><div class="MsoNormal">Annikki pysähtyi yllättyneenä pihatielle: miehen auto oli jo paikallaan ovenpielessä. Miksihän puoliso näin aikaisin oli töistä kotiutunut, ei kai hän vain ollut sairastunut?</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Annikki loksautti oven auki ja huikkasi kysyvän tervehdyksen. Mies tuli häntä vastaan keittiön suunnasta iso essu vaatteidensa suojana, toisessa kädessä paistinlasta ja kasvoilla leveä hymy. Sulki vaimonsa lämpimään halaukseen ja suukotti poskelle.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">"Mä siirsin sen viimeisen palaverin ja peruin punttisalitreffit poikien kanssa, ajattelin tulla kerrankin ajoissa kotiin ja laittaa sulle jotain erikoisen hyvää ruokaa. Koska musta on oikeasti aina niin mahtavaa tulla töistä, kun sä olet ehtinyt jo kokata ja tehdä muitakin kotihommia, niin että mä voin vain rentoutua hetken raskaan päivän päätteeksi. Sä olet kyllä ansainnut nyt vuorostasi vähän hemmottelua!"</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">He kulkivat peräkanaa keittiöön. Ilmassa leijui herkullinen tuoksu. Pöytä oli katettu, lautasliinat taiteltu kauniisti, mies sytytti kynttilät. Annikin lautasella oli pieni lahjapussi. </div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">"Se nyt on vain tollanen pieni heräteostos, satuin kirjakaupan ikkunassa näkemään sen runoilijan kirjan josta sä olet joskus maininnut. Ajattelin että se voisi ilahduttaa sua."</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Annikki istuutui lehteilemään kirjaa. Ovi kävi taas ja perheen teinitytär liittyi seuraan.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">"Kaverit pyys ostarille mut en mä nyt lähteny, kun mä aattelin että on tosi kivaa kerrankin syödä ihan koko perheen kesken. Ai niin ja hei, sellanen juttu mulle tuli kans tos mieleen, et en mä ehkä viel tarviikaan sitä uutta kännykkää mitä oon pyydelly. Ku mä kelasin, et varmaan täl vanhal pärjää vielä kesään asti ja sit mä voisin ettii jotain töitä ja ostaa ihan ite sen uuden, saisinpa sit just sellasen ku haluun. Vitsi faija et tuoksuukin hyvälle toi ruoka!"</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">He istuivat pöytään, mies tarjoili kaikille pihvit ja lisukkeet. Ovelta kuului vielä rapinaa, kun sisään asteli lempeäsilmäinen metsäkaurisemo kahden valloittavan poikasensa kanssa. Bambit istahtivat ruokapöydän viereen, ottivat balalaikkansa esiin ja alkoivat soittaa<i> Uralin pihlajaa</i> kolmiäänisesti. Ikkunasta näkyi, kuinka sateenkaari teki täyden ympyrän Pohjantähden ympäri.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">* * *</div><div class="MsoNormal"> </div><div class="MsoNormal"><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2956861/248-fantasia/">Pakinaperjantaissa</a> kirjoitetaan tällä kertaa fantasiaa. Tälle Annikillehan on tapahtunut vastaavaa <a href="http://poytaloota.blogspot.com/2011/01/ostoskeskus-taynna-ihmisia.html">aikaisemminkin</a>...</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6100230135382471623?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-49345319335965508912011-08-22T21:05:00.001+03:002011-08-22T21:07:48.767+03:00<br /><div class="MsoNormal">Puff. Pöytälootasta pöllähtää virtuaalitomupilvi. Tyhjänä kumisee.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Kesällä ei <strike>jaksanut</strike> <strike>viitsinyt</strike> ehtinyt. Oli reissua jos jonkinlaista, ja pihapuuhaa, ja ihan oikeita töitäkin. Ja hellettä. Runoratsu roikotti päätään silmät puoliummessa niitynnurkan koivun varjossa. Ajatusten Tonava hyytyi pulppuamattomaksi puropahaseksi. </div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Hitto! Minä tahdon kirjoittaa! Kirjoittaminen on kuin suklaata aivoille! Eikä ulkoisesti nautittu suklaa lainkaan aja samaa asiaa, kokeiltu on, kiitos vain, vähintäänkin riittämiin.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Tökin runoratsua timoteinkorrella. Nakkelen pikkukiviä puroon. Päättäväisenä suunnistan joka viikko <a href="http://leelia.vuodatus.net/">Pakinaperjantain</a> sivulle vakaana aikeenani osallistua. Kirjoittaa. Aivot huutavat suklaata. Pöytälootan villakoirat tahtovat uusia leikkikavereita.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Asettelen viikon aiheen hyvään asentoon hautumaan. Jään odottelemaan sitä kuningasajatusta, josta se juttu sitten lähtee kehkeytymään kuin itsestään. <i>Teksti kantaa</i>, vakuutti kansalaisopiston kirjoittajaryhmän ohjaaja aikanaan. Se on yksi parhaita neuvoja, joita olen koskaan saanut – teksti tosiaan kantaa, kun vain ryhtyy sitä kirjoittamaan. Kun jutun tönäisee alkuun, se etenee loppumatkan jo kuin itsestään.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Paitsi silloin kuin ei etene. Ei kanna. Sherpaa huutais. Aivosuklaata. Virtuaalivillakoiranleluja.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Pahus. Minä tarvitsisin kuiskaajan! Runoratsulle hevoskuiskaajan, sellaisen yleispätevän ongelmanratkaisijan kuin Robert Redford siinä leffassa. (Paitsi mielellään ei punatukkaista, jos valita saisi.) Sellaisen oikeasti olemattoman olalla istujan, joka sopottaisi korvaani jutun juurta. Ei sellaista mitä teattereissa on – helppohan niiden on olla yleispäteviä ongelmanratkaisijoita, kun saavat koko ajan kässäristä lukea, missä mennään – vaan sellaisen nyhjää tyhjästä -ohjaajan. Joo, sellaisen minä tahtoisin! Yleispätevän olemattoman tyhjästänyhjääjän olalle huutelemaan. Mistähän sellaisia löytäisi..?</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">* * *</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal">...no esimerkiksi <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2956860/247-kuiskaaja/">tämän viikon Pakinaperjantaista</a>.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4934531933596550891?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-13469056319640707392011-08-06T17:29:00.000+03:002011-08-06T17:29:29.743+03:00"Eikö se kynä nyt pysy siellä oikeassa kädessä?!?" tiukattiin isältäni koulussa aikanaan, ja sanomaa tehostettiin vielä karttakepin läimäyksellä. Vaan eipä auttanut, vasenkätinen on isipappa edelleen. Tuskinpa tuo ainoa syy oli siihen, miksei hän koskaan oikein koulunpenkissä viihtynyt, mutta ei se varmaan ainakaan oppimisen iloa mitenkään lisännyt, että ensinnäkin joutui tekemään asiat hankalasti ja sitten vielä sai haukut päälle.<br /><br />Minulle koulunkäynti kyllä maistui. Ainoastaan ala-asteen käsityötunneilla leukani silloin tällöin vähän väpätti, esimerkiksi opettajan taivastellessa, että eipä hän ole koskaan nähnyt kenenkään saavan suoralla ompeleella aikaiseksi tällaista siksakkia. Edelleenkään en neulaan ja lankaan vapaaehtoisesti kajoa - jos vaikka paidastani irtoaa nappi, ostan uuden paidan! - mutta turha sitä ala-asteen kässänopea on siitä syyttää, että minä nyt vain yksinkertaisesti olen ihan toivoton poropeukalo.<br /><br />Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että minun sukupolvelleni koulunkäynti oli neutraali, itsestäänselvä asia, josta kukaan ei tehnyt sen suurempaa numeroa puoleen tai toiseen. Paitsi se yksi romanityttö, joka ensimmäisenä koulupäivänä kannettiin luokkaan potkivana ja huutavana; toisena päivänä hän tuli kyllä omin jaloin mutta ilman reppua poltettuaan kaikki koulukirjansa - ja kolmatta kertaa emme häntä sitten enää nähneetkään. Käsittääkseni hänkin kyllä sittemmin peruskoulun oppimäärän suoritti, hänellä vain taisi kestää hieman muita kauemmin saavuttaa se nykyisin niin paljon puhuttu koulukypsyys.<br /><br />Yksi selkeimmistä ja ehdottomasti rakkaimmista koulumuistoistani on itse asiassa juurikin siitä ihka ensimmäisestä koulupäivästä. Järjestäydyimme parijonoon siirtyäksemme pihasta luokkiimme. Minä en tuntenut ennestään kuin yhden tytön, joka oli ollut samassa esikouluryhmässä, ja toivoin pääseväni hänen viereensä. Mutta viereeni parkkeerasikin toinen tyttö, jonka muistin nähneeni pari kertaa ohimennen, hän asui viereisellä kadulla. Tällä hetkellä tämä tyttö asuu naapurikunnassa, soittelemme maratonpuheluita lähes viikoittain ja tapaamme aina kun aikataulumme antavat myöten – olemme olleet sydänystäviä tuosta ihka ensimmäisestä koulupäivästä lähtien!<br /><br />Nämä asiat ovat palanneet erityisen elävinä mieleeni nyt, kun oma poikani on aloittamaisillaan oman opintaipaleensa. Minulle koulu oli jo aivan erilainen paikka kuin isälleni – millainenhan se tulee olemaan pojalleni? Paljon puhutaan lyhentyneestä lapsuudesta, kasvavista vaatimuksista, koventuneista sosiaalisista paineista, ja toisaalta myös kasvaneista oppilasmääristä, lisääntyneistä järjestyshäiriöistä, opettajien voimattomuuden tunteista… Loppujen lopuksi äidille ei taida kuitenkaan paljon muita vaihtoehtoja jäädä kuin luottaa. Luottaa siihen, että järjestelmä toimii ja lapsi sopeutuu. Kyä viksup pärjää – ja minun lapseni toki on kovin fiksu, mitä muutakaan näillä geeneillä nyt voisi olla…<br /><br /><br />* * *<br /><br />Kesätauon jälkeen syntyi vihdoinkin edes jonkinlaista jutuntynkää <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2769135/245-koulunpenkilla/">Pakinaperjantain aiheesta</a>. Josko se ajatusten Tonava tästä taas pikkuhiljaa, syyssateiden voimasta, lähtisi solisemaan...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1346905631964070739?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-7206909989321522872011-06-24T10:57:00.002+03:002011-06-24T10:59:49.463+03:00Sinä juhannuksena<br />- ei siitä ole kuin 12 vuotta<br />miten siitä onkin jo niin kauan -<br />oli helle ja nuoruus ja rock'n'roll<br /><br />Se yö ei kyllä ollut valkoinen <br />vaan tuli pimeys ja jylinä<br />ja telttaan vettä ihan hemmetisti<br />Haimme autosta turvapaikkaa kahdelle<br /><br />Kai siihen sitten salama iski<br />vai mikä lie taika<br /><br />Ei tullut sinusta minulle juhannusheilaa<br />tuli aviomies<br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2942990/213-haaste/">Runotorstaissa</a> juhannuksen kunniaksi aiheena taiat. Taikuutta tai ei, tämä tarina on muuten tosi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-720690998932152287?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-89373959444771446492011-06-19T15:19:00.000+03:002011-06-19T15:19:00.819+03:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-XhfRudnSikM/Tf3nZxPWcHI/AAAAAAAAATE/mebHh0yqlM8/s1600/p%25C3%25A4ivyst%25C3%25A4j%25C3%25A4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-XhfRudnSikM/Tf3nZxPWcHI/AAAAAAAAATE/mebHh0yqlM8/s400/p%25C3%25A4ivyst%25C3%25A4j%25C3%25A4.JPG" width="298" /></a></div><br /><br /><div style="text-align: center;">Lautasella Feline <br />ei tahdo nahistella</div><div style="text-align: center;">Leikkiä ruualla pitää, <br />muu syöminen on feikkiä<br />Jää ratkaisuksi tää:<br />Sää kuin sää<br />Takapihalla <br />- naapurin tietenkin -<br />pitopöydän alla<br />passissa istuu <br />sinnikäs kissa</div><br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2936483/212-haaste/">Runo-</a> ja <a href="http://inspis.vuodatus.net/blog/2936837/212-haaste/">Valokuvatorstaissa</a> viikon teemana <i>odotus</i>. Kuvan kissa ei tosiaankaan ole omamme (me olemme koiraihmisiä) emmekä edes tiedä, kenen se on, mutta ahkerasti se pihallamme vierailee; nyt tosin harvemmin, kun on seisova pöytä korjattu kesäksi pois.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-8937395944477144649?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-6069340787444881112011-06-12T18:11:00.001+03:002011-06-12T18:33:38.094+03:00Kun asfaltti hikoili väreitä ilmaan<br />ja ihmiset liian pienissä vaatteissa<br />lipoivat jäätelönoroja käsiltään<br />se livahti väkisinkin kaihtimen raosta sisään<br /><br />Soitin sille ruislinnun laulua pianolla<br />se hipaisi korvaani hymyllään<br />ja liukeni ilmavirtaan<br />Ukkonen oli nousemassa<br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2931101/211-haaste/">Runotorstain aiheena</a> <i>kesäkummitus</i>. Minun hellepäivässäni kummittelee polttava halu soittaa Nocturne pianolla - ja siitä seuraava harmistus: kävin kaikki kirjani läpi mutta jouduin toteamaan, ettei minulla ole sen nuotteja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-606934078744488111?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-76821705703408433072011-06-03T08:57:00.000+03:002011-06-03T08:57:10.496+03:00<div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Juoksen <br />apilan kastehelmet puhki <br />heittäydyn <br />vihreälle patjalle <br />lasken <br />taivaanrannan lampaita <br />tanssin <br />valkeaan yöhön <br /><br />hengitän<br /><br />silmät auki<br />sydän auki<br />syli auki<br /><br />Tämä on elämää<br />ilman ruudukoita</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/--qAeS37Pe-s/Teh2st6DgpI/AAAAAAAAASw/Dek6PE6HW6Q/s1600/jalat.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/--qAeS37Pe-s/Teh2st6DgpI/AAAAAAAAASw/Dek6PE6HW6Q/s320/jalat.JPG" width="320" /></a></div><br />* * *<br />Lapsellani alkaa tänään kesäloma, viimeinen ennen koulua. Tunnelma on tavallaan haikea mutta tavallaan jotenkin lomaisa itselläkin, vaikkei omasta lomasta kyllä vielä paljon kannata hekumoidakaan.<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2925016/210-haaste/">Runotorstaissa</a> inspiraation lähteenä kaunis versio Suvivirrestä. Kuva on taas jo kertaalleen käytetty toisessa blogissa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7682170570340843307?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-85828354811328648552011-05-28T13:53:00.000+03:002011-05-28T13:53:17.528+03:00Martta oli levoton. Suuressa, vanhassa talossa oli joskus tukalaa olla yksin. Valoisassa kesäillassa varjot olivat pehmentyneet, mutta ääniä oli kaikkialla. Talo kitisi itsekseen, aivan kuin olisi valittanut vanhuuttaan. Tuuli kiemurteli katon raoissa, ovi lonksui vaimeasti säpissään. Hiljaisempina hetkinä seinien läpi tunkeutuva rapina paljasti, ettei Martta sittenkään ollut täysin yksin: hiiret pitivät omia pitojaan talon rakenteissa.<br /><br />Martta ei osannut olla paikoillaan. Hän lähti kiertämään taloa. Se oli hänelle niin rakas, rähjäisenä ja repsottavanakin ihanin ja kaunein talo maailmassa. Hänen isänsä oli sen rakentanut, omin käsin, perustuksista katonharjaan asti. Se oli isän rakkaudentunnustus perheelleen – ei karskilla miehellä ollut tapana pitää lapsiaan kädestä, pörröttää tukkaa tai pompottaa polvella, mutta hän rakensi heille talon. Saumasta rispaantuneen pikkukukkaisen tapetin alta pilkotti hirsi, jossa oli isän käden kosketus. Martta hipaisi hirttä, kosketti isää. Tämän vuoksi hän ei halunnut lähteä talosta, vaikka se ei enää ollutkaan se sama koti, jossa hän oli onnellisen lapsuutensa viettänyt. <br /><br />Portaiden alla pikku komerossa oli paras piilopaikka. Äiti säilytti siellä pöytäliinoja ja lakanoita, niiden alle oli pehmeä käpertyä. Yhtä pehmeä ei kylläkään ollut äidin ääni, kun hän antoi satikutia liinavaatteiden sotkemisesta, mutta hauska leikki oli sen arvoinen. Nyt komeron sarana oli ruostunut ja ovi lenkotti kenollaan, menemättä sen paremmin auki kuin kiinnikään. Ikuisesti puolitiessä, pääsemättömissä, ihan kuin minäkin, Martta ajatteli.<br /><br />Ykskaks Martta jähmettyi niille sijoilleen. Tuo kolahdus ei ollut tuulen tekemä. Ääntäkin varmempi merkki oli hyvin selvä tunne: talossa oli nyt jotain muutakin kuin hän, muistot ja hiiret. Hetken Martta epäröi, mutta sitten hän kiirehti eteiseen. Jähmettyi jälleen niille sijoilleen ja henkäisi syvään.<br /><br /><br />Hyytävä kirkaisu piirsi terävän viivan pysähtyneeseen kesäiltaan.<br /><br /><br /><i>Minä en ole tullut hulluksi</i>, Kirsi sanoi itselleen, <i>minä en kuvittele olemattomia</i>. Hän otti tukea kuhmuraisesta ovenkahvasta ja nosti päänsä pystyyn. Minä en kuvittele olemattomia, joten tämän on pakko olla totta. Minä tunsin sen henkäyksen, eikä se tullut ovesta eikä ikkunasta. Se tuli tuosta naisesta. Minä tunsin sen henkäyksen ja minä näen tuon naisen. <i>Mutta minä en ole tullut hulluksi…</i><br />- Kuka sinä olet? nainen kysyi. Hän näytti yhtä typertyneeltä kuin Kirsikin.<br />- Nimeni on Kirsi Kaikkonen. Olen tämän talon uusi omistaja. Kukas sinä sitten olet?<br />- Minä olen Martta Koivula ja tämä on minun taloni.<br />- Iltaa, Kirsi sanoi, kun ei muutakaan sanottavaa keksinyt. Martta Koivula, talon alkuperäisen rakentajan toiseksi nuorin tytär, se jonka perikunnalta hän oli talon ostanut. Talo oli koskettanut jotain hänessä niin vahvasti, että hän oli tehnyt ostopäätöksen saman tien, vaikka monet asiantuntevammat olivat sitä kauhistelleetkin. Talo oli pahemman kerran rapistunut – olihan se ollut tyhjillään Martan kuolemasta asti, yli kymmenen vuotta. Se kaipasi eristeitä, tiivisteitä, putkia, liittimiä, maalia… mutta ennen kaikkea se kaipasi rakkautta, Kirsi oli ajatellut ja päättänyt herättää vanhan kaunottaren uudelleen elämään.<br />- Talosi on valtavan kaunis, Kirsi sanoi varovasti. Sitten hän rohkaistui ja alkoi suorastaan pulputa puhetta. Hän kertoili Martalle, kuinka pohjattomasti hän oli taloon ihastunut ja millaisia suunnitelmia hänellä sen varalle oli. Kuin huomaamattaan he lähtivät kiertelemään huoneita, ja jokaisessa Kirsi selitti vuolaasti, millaista sisustusta hän niihin suunnitteli.<br />- Tästä minä ajattelin ottaa tämän tapetin pois kokonaan ja jättää nuo hirret näkyviin, ne ovat niin mahtavan kauniit! Kirsi sanoi silmät loisten ja nykäisi hellävaraisesti pikkukukkatapetin repeytynyttä reunaa. – Vaikka tämä tapettikin on kyllä tosi nättiä, ajattelin etsiä jotain mahdollisimman samanlaista tuonne toiselle seinälle. Ja lattiat hion ja maalaan, nämä lankut ovat paljon hienommat kuin kalleinkaan parketti! Ja räsymattoja, eikä mitään pörröä tai nukkaa…<br /><br />Martta kuunteli remonttisuunnitelmia, ja vähitellen hän uskalsi hymyillä. Hän hipaisi isänsä kättä hirressä ja tiesi, että isäkin hymyili siellä jossain, missä hän nyt olikin.<br /><br />Martta tunsi lämpimän tunteen kietoutuvan ympärilleen. Hän kääntyi vielä kerran Kirsiä kohti ja kuiskasi:<br />- Kiitos.<br /><br />Hän oli vihdoin valmis muuttamaan takaisin isänsä luo. <br /><br /><br />* * *<br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2769014/235-kummitusjuttu/">Pakinaperjantaissa</a> kerrotaan tällä viikolla kummitusjuttuja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-8582835481132864855?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-32375263266092039332011-05-26T15:34:00.000+03:002011-05-26T15:34:48.545+03:00Ikinä en lankea loveen<br />siinähän voi nyrjähtää nilkka<br />tai pahimmillaan koko sydän<br /><br />Mistä sitä ikinä tietää<br />onko se aarre sittenkään etsimisen arvoinen<br />varsinkaan kun ei edes oikein tiedä mitä etsii<br /><br />Sitähän voi tapahtua vaikka mitä<br />tulee liian tylsää tai liian jännää<br />tai virta vain vie eri suuntiin<br /><br />Mitä jos menee tosi pitkään ennen kuin tajuaa<br />ettei siihen hiillokseen jaksakaan enää puhaltaa<br />ja se kaikki meneekin sitten hukkaan<br /><br />Ei, ikinä en lankea loveen<br />ja se on vahva ehkä<br />Mutta mentäiskö silti lauantaina leffaan?<br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2918360/20-haaste/">Runotorstaissa</a> tällä kertaa aiheena kuopankaivuu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3237526326609203933?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-91253303928101987082011-05-21T15:31:00.001+03:002011-05-21T15:33:21.009+03:00Vedenalaisen korinpunonnan MM-kisat käytiin tänä vuonna Peräpöykiöllä (refererades bara i flerljud av Mats Gustafsson). Tämän mukaansatempaavan lajin huimasti kasvavasta suosiosta huolimatta sponsorimyynti takkuili, joten järjestäjät päätyivät innovatiiviseen ratkaisuun: kisapaikalle pystytettiin kolmimetrinen liimasalko, johon kaikki halukkaat saivat kiinnittää mainoksensa ja jättää vapaaehtoisen maksun salon juurella olevaan kolehtirasiaan.<br /><br />Kisat avasi ministeri Pakarinen, ja tapahtumien aikana katsomossa nähtiin lukuisia julkisuuden henkilöitä, kuten nyt Alapöykiön oma kultakurkku Amanda, joka vilahti Idols-alkukarsinnan jonosta otetussa yleiskuvassa, sekä Pesosen Iita, joka kerran pääsi soittamaan suoraan Voittopotti-lähetykseen.<br /><br />Kutkuttavan, suorastaan hiuksianostattavan jännittävien vaiheiden jälkeen maailmanmestariksi selvisi… Mats, vem i helvete (kastar sten på min flaska brännvin)? No siis, paras mies kuitenkin voitti. Vai oliko se nainen? Vai oliko niillä eri sarjat..?<br /><br />Erittäin onnistuneen kisatapahtuman jälkeen järjestäjät tekivät tilinpäätöstä. Katsojamäärät pysyttelivät edellisten kisojen tasolla, tosin ottaen huomioon Suomen väestöpohjalliset ja sijainnilliset edut Grönlantiin verrattuna tätä voidaan ehkä pitää hienoisena pettymyksenä. Sponsorituloiksi kirjattiin kolehtirasian sisältö: kaksi yhden sentin kolikkoa, kolme lottokuponkia (ei voittoja), viisi tyhjää karkkipussia, yksi huolellisesti litistetty oluttölkki, mahdollisesti 6–10 purukumia (yhteentakertumisen vuoksi tarkkaa lukumäärää on mahdotonta selvittää) sekä tussikynällä tuohenpalalle kirjoitettu rakkauskirje Ahtosen Veikolta Saarisen Impille.<br /><br />Liimasalosta löydettiin n. 300 grammaa kuolleita kärpäsiä, neljän eri lintulajin sulkia, viisi Kasvihuonetomaattien Vapautusrintaman pamflettia, kolmen erimerkkisen olutpullon etiketit, yksi tuoreen lehmänlannan myynti-ilmoitus, sydäntäriipaiseva vetoomus korinpunonnan kieltämisestä maailman pajukoiden säästämiseksi, yksi lähes valkoinen tennissukka, ministeri Pakarisen tupee sekä suurehko tuppo ilmeisesti ihmisperäistä karvoitusta, jonka lähteen Peräpöykiön CSI on DNA-testein pystynyt 99-prosenttisen varmasti määrittämään mutta jota ei kuitenkaan asianosaisten suojelemiseksi paljasteta, koska minkäänlaista rikosta ei katsota tapahtuneen.<br /><br />Mestaruusjuhlat Peräpöykiön torilla jatkuivat tiettävästi melkein iltalypsyaikaan asti.<br /><br /><br />* * *<br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2769013/234-liimasalko/">Pakinaperjantai</a> heitti haasteeksi sen verran haasteellisen sanan, että ei siitä järin intellektuellia tekstiä osannut kirvoitella...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-9125330392810198708?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-33252751164776520452011-05-19T12:10:00.000+03:002011-05-19T12:10:01.095+03:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-EP1tGdasvPA/TdTdx80hhPI/AAAAAAAAASQ/xyQ0WYI98CM/s1600/Auringonlasku.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="236" src="http://2.bp.blogspot.com/-EP1tGdasvPA/TdTdx80hhPI/AAAAAAAAASQ/xyQ0WYI98CM/s320/Auringonlasku.JPG" width="320" /></a></div><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />Minussa asuu aurinko ja kuu<br />hän sanoi<br />kun väsynyt päivä valoi napalmia horisonttiin<br /><br />Minussa asuu hehku ja kalpeus<br />ja nousu ja lasku<br />ja minä saan veden liikkumaan<br /><br />Ja kuu oli raskas<br />enkä minä tiennyt<br />saako silloin olla onnellinen<br /><br />Minussa asuu aurinko ja kuu<br />hän sanoi<br />enkä minä mene koskaan kokonaan pois<br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2911537/208-haaste/">Runotorstaissa</a> aiheena katkelma Merja Otavan kirjasta Priska: <br /><blockquote>"<span style="font-size: x-small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family: Tahoma, Arial;">Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, <em>Priska</em> (1959; WSOY 2001 : 5.)</span></span></blockquote><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3325275116477652045?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-13112841749611382382011-05-14T10:47:00.001+03:002011-05-14T17:57:03.837+03:00<div style="text-align: center;">Ihoni</div><div style="text-align: center;">paljastettuna, arkana</div><div style="text-align: center;">kutsuu sinua</div><div style="text-align: center;">Lämmin kosketuksesi</div><div style="text-align: center;"></div><div style="text-align: center;">imeytyy läpi</div><div style="text-align: center;">syvälle</div><div style="text-align: center;">Juuri sinua</div><div style="text-align: center;">juuri tätä</div><div style="text-align: center;">sieluni kaipasikin</div><br /><div style="text-align: center;"><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2904774/207-haaste/">Runotorstain aihe: säde</a>.</div><br /><br />Sama aihe on myös <a href="http://www.inspis.vuodatus.net/blog/2904839/207-haaste/">valokuvatorstaissa</a>. Tässä kuvassa säteissä paistattelee pihakoivumme äitienpäivänä - siis vain pari päivää sitten, mutta nythän se on jo ihan lehdessä. Voimasäteitä!<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-llWUBg51zXc/Tcwi4TfohII/AAAAAAAAASI/CoKyVsuCPVA/s1600/koivu.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-llWUBg51zXc/Tcwi4TfohII/AAAAAAAAASI/CoKyVsuCPVA/s320/koivu.JPG" width="240" /></a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1311284174961138238?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-18380753896925364742011-05-07T17:46:00.003+03:002011-05-07T19:07:53.606+03:00Satavuotiaan saarnen juurella lepäsi maavalas. Siinä se makasi päivästä toiseen, koska ei jaksanut enää mitään muuta edes yrittää.<br /><br />Eräänä päivänä paikalle lensi taivasmato. "Saako tähän tulla?" se kysyi. <br />"Vapaa maa", maavalas murahti.<br /><br />Sama toistui monena päivänä. Maavalas makasi toisella puolella saarnea, suurena ja mustanpuhuvana, ja toisella puolella lepäsi taivasmato siipiensä suojaan kerälle käpertyneenä. Kumpikaan ei puhunut mitään. <br /><br />Lopulta eräänä päivänä maavalas huokaisi: "No kysy nyt pois vain, kun mielesi tekee kuitenkin."<br /><br />Taivasmato pujotti päänsä esiin häntänsä alta ja katsoi maavalasta. Se ei ehtinyt sanoa mitään, kun maavalas jo vastasi omaan kysymättömään kysymykseensä:<br /><br />"Että miksikö olen maalla enkä meressä? No koska satun olemaan maavalas. Miksei kukaan kysy merivalailta, miksi ne ovat meressä eivätkä maalla?"<br /><br />Taivasmato havisteli siipiään parempaan asentoon ja kallisti hieman päätään. Se näki maavalaasta vain toisen silmän ja silmän alla uurteisen posken, joka roikkui raskaana mutta kiristyi hieman, kun maavalas jatkoi puhettaan.<br /><br />"Ja että enkö voisi oppia merivalaaksi, jos ihan kamalan uutterasti yrittäisin? No arvaa vain, haluaisinko! Luuleeko joku, että olen jotenkin itse valinnut tämän osani, vapaaehtoisesti syntynyt maavalaaksi maailmaan, jossa maaeläimet kirmaavat, loikkivat tai lentävät ja merieläimet lipuvat sulavasti aaltojen alla? Minä olen neliönmuotoinen palikka maailmassa, jossa on vain pyöreitä koloja. Miksi en yrittäisi hyödyntää omalaatuisuuttani, kysyvät, miksi en menisi vaikka eläintarhan tai sirkuksen vetonaulaksi? Minun pitäisi nauttia tuijotuksesta, osoittelusta, kauhistelustakin, minun pitäsi haluta sitä kaikkea osakseni, vain siksi että olen erilainen. Hyväähän ne monet varmaan tarkoittavat, kun yrittävät ehdottaa minulle kaikenlaisia eri tapoja elää elämääni. Mutta loppujen lopuksi nekin ovat vain hyvillään, kun kohtaamisemme on ohi, ne menevät takaisin omiin pyöreisiin koloihinsa ja miettivät, että onpa sentään onni, ettei ole tarvinnut syntyä maavalaaksi."<br /><br />Saarnen juureen lorahti kirkas, suolainen kyynel.<br /><br />Taivasmato kohottautui hieman.<br /><br />"Luuletko etten tiedä miltä se tuntuu? Olla erilainen, ei, vääränlainen! Lentää ilmassa vaikka pitäisi möyriä mullassa. Vaan kun nämä siivet eivät maan uumeniin mahdu. Sanovat että olen leuhka, ylentänyt itseni muiden yläpuolelle, ihan kirjaimellisesti vieläpä – koska niinhän sitä sanotaan, että täytyy uskoa itseensä tosi lujasti voidakseen lentää. En minä ole koskaan ajatellut koko asiaa. Minä lennän koska olen taivasmato. En kelpaa madoksi, mutta eivätpä linnutkaan minua huoli edes ruoakseen, olen liian kummallinen niiden makuun. Olen liian ruma perhoseksi, liian paksu sudenkorennoksi, liian pitkä kärpäseksi… olen mitä olen mutta se ei ole mitään. Paitsi väärää."<br /><br />Maavalaan silmä siristyi kireäksi, teräväksi viiruksi.<br /><br />"Ahaa, siitäkö tässä onkin kyse? Että minun pitäisi nyt pitää sinusta, koska olemme molemmat liian erilaisia kelvataksemme muille? Hylkiö tyytyköön hylkiöiden seuraan, niinkö?"<br /><br />Taivasmato säpsähti. Sen siivet painuivat luimuun ja keskiruumis notkahti. Huokaisten se painoi päänsä.<br /><br />"Ei, vaan minä ajattelin että sinä voisit ehkä pitää minusta ihan siksi millainen minä olen. Minuna itsenäni."<br /><br />Taivasmato räpäytti sameuden pois silmistään ja avasi siipensä lähteäkseen. Maavalas oli kääntänyt sille selkänsä. Juuri ennen kuin taivasmato ehti nousta saarnen lehvistön sekaan, kuului hiljainen kysymys:<br /><br />"Tuletko huomennakin?"<br /><br /><br />* * *<br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2769008/232-maavalas/">Pakinaperjantain viikon aihe</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1838075389692536474?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-80901085553670927462011-05-05T17:10:00.000+03:002011-05-05T17:10:44.639+03:00Olen ryöminyt kontannut kävellyt juossut<br />itkenyt nauranut huutanut kuiskannut<br />ajatellut ihmetellyt kysynyt vastannut<br /><br />Olen tiennyt luullut tietäväni arvannut<br />inttänyt vaikka olen ollut väärässä<br />pyytänyt anteeksi vaikka olen ollut oikeassa<br /><br />Onneksi aina voi luottaa punaiseen pisteeseen<br />se tietää varmasti:<br />olet tässä<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2898153/206-haaste/">Runotorstain viikon aihe</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-8090108555367092746?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-51285979371423502162011-04-29T19:03:00.001+03:002011-04-29T19:05:15.969+03:00Beige ei ole väri, sanot<br />maitokahvi on juotavaksi<br />kerma kakun päälle<br />ja munankuoret roskiin<br /><br />Minusta taas sininen on liian kylmä<br />punainen liian lämmin<br />valkoinen liian kirkas<br />ja musta liian synkkä<br /><br />Rakkautta on<br />yhteistuumin<br />päättää jättää keittiö maalaamatta<br />(ehkä vaihdetaan sentään verhot)<br />* * *<br /><br />Runo perustuu tositapahtumiin. Ja <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2891624/205-haaste/">Runotorstain aiheeseen: värit</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5128597937142350216?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-91072952063898678602011-04-26T22:30:00.000+03:002011-05-07T17:49:00.453+03:00Arvo ei koskaan oikein kotiutunut kaupunkiin. Hän oli maalaispoika, syntynyt ja varttunut pienessä töllissä metsän laidassa. Siinä metsässä hän oli viihtynyt aivan varhaisimmasta lapsuudestaan lähtien, ensin kävyillä ja neulasilla leikkien, sitten puissa kiipeillen, äidin kanssa marjastaen ja sienestäen ja lopulta, tarpeeksi vanhaksi kasvettuaan, myös isän ja muun metsästysseuran porukan mukana pienriistaa ja hirviäkin metsästäen.<br /><br />Vielä kotimetsääkin rakkaampi sielunmaisema Arvolle oli Lapin kaira. Hän ei voinut ymmärtää, kuinka ihminen voisi aidosti kuulla omaa sisintään missään muualla kuin pohjoisen erämaan täydellisessä rauhassa. Siellä luonnon äänet sulautuivat hiljaisuuteen, varpujen rapina, tuulen suhina, tunturipuron solina – kaikki se muodosti täydellisen äänimaton, kuin huovan, johon vaeltajan kelpasi illan tullen kääriytyä ja vaipua rauhalliseen uneen.<br /><br />Mutta juuri sisintään kuunneltuaan Arvo ymmärsi, että opintojen ja työn vuoksi hänen oli nyt asuttava kaupungissa. Hän oli lapsesta asti ollut loputtoman kiinnostunut kaikenlaisesta rakentelusta ja suunnittelusta, ja insinöörin ura tuntui hänestä ehdottomasti oikealta vaihtoehdolta. Vaikka se sitten veikin hänet kaupunkiin. Kyllä sielläkin elelemään pystyi.<br /><br />Kaupungissa lähimmäs luonnon rauhaa pääsi puistossa. Aitoa hiljaisuuttahan ei kaupungissa ollut ikinä, sydänyölläkin kuului aina jostain jotain kolinaa tai hurinaa, ja täydellisen pimeyden rikkoi aina jostain kajastava valo. Mutta Arvo oli opetellut sulkemaan korvansa ulkopuolisilta ääniltä, ja puistossa istuessaan hän keskittyi vain katselemaan pehmeänä viheriöivää ruohoa ja rauhassa omaan tahtiinsa huojahtelevia puita. Hänen katseensa hyppäsi asetelmiin istutettujen kukkien yli nurmikolla itsepäisenä täplänä ilkkuvaan voikukkaan. Niitä kasvoi jopa asfaltin raoissa. Arvo päätti sopeutua asfalttimetsään voikukkien lailla. <br /><br />Viikonloppuisin ja loma-aikoina Arvo tietenkin reissasi uutterasti kotiseudulle ja pohjoiseen. Lapin-reissulta palatessaan hän oli Lempinkin ensi kerran tavannut. Tyttö oli lehahtanut samaan junanvaunuun, istahtanut Arvoa vastapäätä ja aloittanut hyvin pian jutustelun. Lempi oli hyvin eloisa ja puhelias nuori nainen, kuin metsämiestä keikistellen ja kujerrellen seuraileva kuukkeli. Yhtä luonnollinen, ja yhtä viehättävä.<br /><br />Sen junamatkan päätteeksi he olivat sopineet treffit – puistoon tietenkin. Ja puistossa he nytkin istuskelivat, kevätauringon lämmöstä nautiskellen, lähistöllä hyppiviä västäräkkejä seuraillen. Lempi tietenkin puhua pulputti tyypilliseen tapaansa, Arvo otti hänen puhetulvansa vastaan vaikkei oikeastaan kuunnellutkaan.<br /><br />- Voitaisiin tulla tänne vappuna piknikille hei, saisit sinäkin tuulettaa sitä hienoa ylioppilaslakkiasi. Kutsuttaisiinko vaikka töistä muutakin väkeä mukaan, me tavataan kovin harvoin muita ihmisiä, se voisi olla tosi mukavaa, ainakin jos olisi hyvä sää, sateella tietysti nurmi olisi märkä…<br /><br />Vanha mies pyöräili puistonpenkin ohitse, hiekka rahisi renkaiden alla. Västäräkki hypähti kulkutieltä nurmikolle ja jatkoi hyppelevää matkaansa vinhasti pensaan alle turvaan. Yhtäkkiä, itselleenkin yllättäen, Arvo keskeytti Lempin puhetulvan.<br /><br />- Kuule Lempi. Onhan tässä puistossa kaksisteen istuskeltu jo kerran jos toisenkin… Voitaishan me naimisiinkin mennä?<br /><br />Västäräkki pyrähti pensaan oksalle. Sen hermostuneeseen viserrykseen liittyi jostain peipon kaunis laulu. Lempi oli kerrankin hetken ihan hiljaa, mutta hänen silmänsä kertoivat, ettei vastausta tarvinnut kauan miettiä. <br />* * *<br /><br />Tällä pikku katkelmalla Lempin ja Arvon tarinaa osallistun <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2769002/230-puisto/">Pakinaperjantain haasteeseen</a> aiheesta puisto - armottomasti jälkijunassa, mutta tärkeintähän ei ole haasteeseen vastaaminen vaan kirjoittaminen. Ja kevätauringosta ja kauniista luonnosta nauttiminen!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-9107295206389867860?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-20478316807864830412011-04-21T13:43:00.000+03:002011-04-21T13:43:32.621+03:00<div style="text-align: center;">Talvesta on jo tosi kauan</div><div style="text-align: center;">kesä on ikuisuuden takana</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Työ tekijäänsä uuvuttaa</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Takki on tyhjä</div><div style="text-align: center;">mutta kaappi onneksi täysi</div><div style="text-align: center;">ihmelääkettä lähes kaikkeen</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-I69ovfraxLc/TbAHKtvtePI/AAAAAAAAARQ/4zWYbgW2kYY/s1600/suklaamunat+1.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-t6tGg_dRr6E/TbAHNcbViyI/AAAAAAAAARU/RmfDyg4wcLg/s1600/suklaamunat+2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://3.bp.blogspot.com/-t6tGg_dRr6E/TbAHNcbViyI/AAAAAAAAARU/RmfDyg4wcLg/s200/suklaamunat+2.JPG" width="150" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Tervetuloa pitkät pyhät</div><div style="text-align: center;">unelmanpituiset unet</div><div style="text-align: center;">aurinkoiset aamut</div><div style="text-align: center;">paineettomat päivät</div><div style="text-align: center;">iloiset illat</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-I69ovfraxLc/TbAHKtvtePI/AAAAAAAAARQ/4zWYbgW2kYY/s1600/suklaamunat+1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://2.bp.blogspot.com/-I69ovfraxLc/TbAHKtvtePI/AAAAAAAAARQ/4zWYbgW2kYY/s200/suklaamunat+1.JPG" width="172" />&nbsp;</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">(Tervetuloa sokeriöverit ja finnit)</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="background-color: yellow; font-size: large;">Pupunpehmeää, tipunkeltaista, suklaansuloista pääsiäisenaikaa kaikille!</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">* * *</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2884818/204-haaste/">Runotorstain pääsiäisaiheena</a> suklaa.</div><div style="text-align: center;"></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2047831680786483041?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-9034114978726756832011-04-17T15:30:00.001+03:002011-05-07T17:49:00.454+03:00Yussufin suomen kielen taito koheni vaihtelevalla menestyksellä. Hän selvisi arjessa koko ajan paremmin, ymmärsi lehtijutuista ja radiouutisista joka päivä sanan tai pari enemmän kuin edellisenä päivänä ja osasi pelkistetysti ilmaista asiansa kaupoissa ja virastoissa. "Puhut vain, etkä yhtään pelkää tai häpeile jos et osaa täydellisesti, pääasia että viesti menee perille, ja kyllä se menee, ihmiset ovat pohjimmiltaan ystävällisiä ja haluavat ymmärtää mitä sanot", rohkaisi toimintakeskuksen Astakin. Monet suomalaiset tosin tuntuivat soveltavan samaa ohjetta itseensä ja englannin kieleen, jota he hyvin usein alkoivat innokkaina Yussufille puhua huomattuaan hänen suomen taitonsa puutteelliseksi. Tämä oli Yussufista erityisen harmillista - hänhän ei osannut englantia lainkaan, pitikö sitäkin nyt ruveta opiskelemaan, ikään kuin suomen opettelussa ei olisi ollut tarpeeksi!<br /><br />Suomen kielen ääntämisessä erityisiä vaikeuksia tuottivat ä ja ö. Poskiin oikein sattui, kun yritti saada aikaiseksi oikeita äänteitä sellaisiin sanoihin kuin hämähäkki tai työvoimatoimisto. Tai jäätelö! Miten jokin asia voikin olla syötynä niin täydellisesti suuhun sopiva ja sanottuna niin sopimaton!<br /><br />Yussuf oppi pian, että hetikohta ensimmäisten vihreiden korsien jälkeen, ensimmäisten kukkien mukana, suomalaiseen katukuvaan alkoi putkahdella isoja kirjavia laatikoita: jäätelökioskeja. Suomalaisille jäätelön syönti tuntui olevan paljon enemmän kuin herkuttelua, se oli lyhyen kesän ylistystä joka lipaisulla. Tämä tapa Yussufin oli helppo omaksua. Hän päätti mielessään syödä niin paljon jäätelöä, että oppisi lopulta sanomaankin sen sanan oikein. Varmasti ihana, virkistävä makeus kielen päällä houkuttelisi äänteetkin helpommin oikeaan järjestykseen!<br /><br />Ja Yussuf osti jäätelöä aina kun vain sattui sopivasti kioskin ohi kävelemään. Hän kokeili mahdollisimman monta eri makua, aina pienen pallollisen kerrallaan, hakeutui lähimmälle puistonpenkille tötterönsä kanssa istumaan, lipoi uhkaavimmin valuvat norot vohvelin reunoilta ja lausui mahdollisimman huolellisesti: jää-tee-löö. Onneksi makuvalikoima oli hyvin laaja, ja eri kioskeissa oli erilaisia vaihtoehtoja. Yussuf iloitsi kesästä ja jäätelöstä ja koko ajan kohentuvasta ääntämisestään.<br /><br />Vaan eihän mitään voi määräänsä enempää nauttia, ennen pitkää iskee auttamatta tympimys. Yussuf alkoi yhä useammin kävellä jäätelökioskien ohi pysähtymättä ja istuskella puistonpenkeillä muuten vain, ajatuksiinsa vajonneena, sivusilmällä ohikulkijoita katsellen. Jää-tee-löö, hän ajatteli silloin tällöin, mutta useimmiten kuitenkin ihan muita asioita, kotimaata ja sukulaisia ja Suomea ja elämää yleensä.<br /><br />Eräänä päivänä toimintakeskuksen Asta sattui kävelyllään samaan puistoon ja istahti Yussufin viereen penkille. "Otettaisko jäätelöt?" hän kysäisi iloisesti. "Voi ei, ei pysty, mulla on jäätelöällötys!" Yussuf ähkäisi.<br /><br />Astan kasvoille levisi aurinkoinen hymy. "Kuulitkos mitä sanoit? Ja miten hyvin! Melkoiset äät ja ööt!" Yussufkin ratkesi riemukkaaseen virnistykseen. "Juhlitaanko pullakahvilla?"<br /><br />* * *<br /><br />Joku tässä taannoin <a href="http://poytaloota.blogspot.com/2011/01/kaksituksin.html">aikaisemman kirjoituksen</a> yhteydessä mainitsi, että yksinäisen maahanmuuttajaystävämme Yussufin käänteistä voisi lukea enemmänkin. Ja <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2769001/22-jaateloalloke/">Pakinaperjantain</a> haastesana <i>jäätelöällöke</i> tarjosikin tähän oivan tilaisuuden!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-903411497872675683?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-57043645068323828002011-04-14T16:00:00.001+03:002011-04-14T16:03:26.255+03:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-GGmUiXU-P7g/TabuD1aWnGI/AAAAAAAAARM/jaBU8_nktdA/s1600/kruunu.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" src="http://1.bp.blogspot.com/-GGmUiXU-P7g/TabuD1aWnGI/AAAAAAAAARM/jaBU8_nktdA/s200/kruunu.JPG" width="200" /></a></div><br />Aamunkoitteessa<br />yön prinsessat ja pikkuenkelit<br />liihottavat kotiin<br />painavat kruunun ja sädekehän<br />taas päähänsä<br />ja aamulla ihmettelevät miksi päätä särkee<br /><br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2878130/203-haaste/">Runotorstain</a> aiheena <i>hälläväliä</i>. Ajatus lähti liikkeelle tuosta kummallisesta kapistuksesta: Yhtään en tiedä, mikä se on olevinaan; joku lasten leikkijuttu, jonka poitsu on mummolasta isänsä ja setänsä vanhojen aarteiden joukosta löytänyt. Kiinnipuristettuna se näyttää tynnyriltä, vähän avattuna (kuten kuvassa) kruunulta ja ääriasennossaan lähinnä joltain seppeleeltä, tai juurikin sädekehältä. Se, että tämä kyseinen kapine on meidän yöpöydällämme - huomattavan pölyisellä sellaisella, kuten kuvastakin kiitettävän hyvin näkyy - puolestaan kertonee riittävästi asenteestamme siivoamiseen: viikon teemaan sopii totta tosiaan sekin...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5704364506832382800?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-58231917486329218662011-04-11T12:09:00.000+03:002011-05-07T17:49:00.455+03:00<!--[if gte mso 9]><xml> <w:WordDocument> <w:View>Normal</w:View> <w:Zoom>0</w:Zoom> <w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone> <w:PunctuationKerning/> <w:ValidateAgainstSchemas/> <w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:Compatibility> <w:BreakWrappedTables/> <w:SnapToGridInCell/> <w:WrapTextWithPunct/> <w:UseAsianBreakRules/> <w:DontGrowAutofit/> </w:Compatibility> <w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel> </w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:#0400; mso-fareast-language:#0400; mso-bidi-language:#0400;}</style> <![endif]--> <br /><div class="MsoNormal">- Voi Arvo!!!</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Lempi kapsahti miehensä kaulaan ikionnellisena. Arvo taputti hänen olkaansa hieman kiusaantuneena – mitä se vaimo nyt tuolla lailla, julkisella paikalla. Heillä ei ollut koskaan ollut tapana kaikkien nähden kiintymystään esitellä; kai se nyt oli kaikille tarpeeksi ymmärrettävää, että jos on nelisenkymmentä vuotta yhdessä kulkenut ja kaksi lastakin aikuisiksi asti kasvattanut niin kyllähän se toinen selvästikin ihan mieleinen kumppani oli. Eikä siksi että tuollaiset asiat muille kuuluisivatkaan.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Mutta siinä he nyt sitten kaulailivat, kirkonkylän uuden kirpputorin parkkipaikalla, kuin mitkäkin teinit. Vaikka nuorten suosiossahan se kirpputori tuntui erityisesti olevankin, se oli nyt suurta muotia uusien sukupolvien keskuudessa, tämä kierrättäminen. Heidänkin lapsensa olivat siitä kovin innostuneita. Arvo hymähti mielessään, että olisi pitänyt tuokin hieno sana kai keksiä jo vuosikymmeniä sitten, niin olisi monelta harmilta perheessä vältytty. Jatkuvasti tuli sanomista siitä, että vaatteita ja käyttötavaroita periytyi lapselta toiselle – voi mikä vääntö piti pojankin kanssa käydä, ennen kuin hän suostui isosiskonsa polkupyörää ajamaan! – mutta nyt nuo samaiset lapset vaatettivat omat pienokaisensa ylpeinä kirpputorilöytöihin ja motkottivat isälleen, jos sattuivat näkemään, kun hän heitti tyhjän punajuuripurkin roska-astiaan; johonkin ihme lasinkeräykseen olisi kuulemma pitänyt viedä.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Lempi oli kyllä aina ollut hyvä ja käytännöllinen vaimo, huolellisesti pani talteen kaiken käyttökelpoisen ja hyödynsi tarpeen tullen, ei holtittomasti heittänyt pois mitään eikä turhaan hamstrannut koko ajan uutta. Eivät he köyhyydessä olleet koskaan eläneet, kyllä insinöörin ja sihteerin palkalla oikein mukavasti toimeen tuli, mutta turhamaiseen tuhlaukseen ei heillä koskaan sorruttu. Miksi ostaa uutta, jos sen tarpeen ihan kelpoisesti täyttävä esine kodissa jo oli? Mistään ei lapsillakaan koskaan ollut puutetta, vaikka kaikki ei uusinta ja hienointa mallia ollutkaan.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Yksi päähänpinttymä Lempillä kuitenkin oli, melkein pakkomielle, joka ylitti hänen yleensä niin järkevän taloudenpitonsa: kristallikruunu. Voi miten mahtavalta se näyttäisi tuossa ruokapöydän yllä, varmasti maistuisi läskisoosikin sen alla ihan herrain herkulta! Vuosikaudet hän katseli lehtien sisustuskuvia ja seisoskeli lamppukauppojen näyteikkunoiden edessä silmät hehkuen ja unelman siivet sydänalassa läpättäen, mutta lopullinen ostopäätös jäi aina tekemättä. Ajan mittaan haavekuva täydellisestä kristallikruunusta kasvoi jo niin vahvaksi, ettei mikään tarjolla oleva valaisin edes tuntunut täyttävän hänen toiveitaan enää tarpeeksi hyvin. Arvo kuittasi hänen henkäilynsä huomauttamalla, että mahtaisiko sellaisen valossa nähdä päivän lehteäkään kunnolla lukea. Ja niin kauan kuin se vanha ja uskollinen kattolamppu moitteettomasti loi valoaan punaisen muovivarjostimensa alta, ei sen tilalle lasihelyjä ripustettu. </div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Kun he sitten eläkkeelle jäätyään muuttivat maalle, puutarhan touhut, sienestys ja marjastus veivät Lempin innon ja huomion niin, että hän vähitellen lakkasi edes puhumasta kristallikruunustaan. Ja tuvan pirttipöydän ylle se punavarjostiminen lamppu sopikin paremmin. Koko asia olisi varmaan jäänyt unohduksiin, ellei Lempi olisi sinä loskaisen harmaana kevätpäivänä saanut ylipuhuttua miestään kirkonkylään avatun kirpputorin tarjontaa vilkaisemaan. Mikä lie mieheen siinä menikin – Arvo ei yleensä lahjonnasta liikoja perustanut, syntymäpäivät kuittasi mieluiten kortilla ja leivoskahveilla, hääpäivinä hankki joskus ruusukimpun – mutta jostain se ajatus hänen mieleensä pätkähti ja liiempiä edes harkitsematta hän sen sitten osti. Harmi vain, että vaimo ehti sen jo siinä parkkipaikalla näkemään, vasta kotona oli ollut määrä yllätyksen paljastua. </div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Arvo vilkaisi vielä onnesta tärisevän vaimonsa olan yli takakonttiin. Olihan se kieltämättä aika hieno kristallikruunu, ja tosi edullinen löytö vieläpä. Olipa hyvä, että he olivat näin kauan malttaneet odottaa sen hankkimista!</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">* * *</div><div class="MsoNormal"> </div><div class="MsoNormal"><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2768996/228-kierratys/">Pakinaperjantain viikon aihe </a><i>kierrätys</i> johdatti ajatukseni Lempiin ja Arvoon, joiden tarinasta olen vuosien mittaan kirjoitellut katkelmia aina silloin tällöin, sekalaisessa kronologisessa järjestyksessä, milloin kummankin näkökulmasta. <a href="http://poytaloota.blogspot.com/2009/06/laituri.html">Yksi on täällä blogissakin</a>. En oikein itsekään ymmärrä, miksi olen niin kiintynyt juuri näihin hahmoihin, mutta jostain syystä minun tulee heitä suorastaan ikävä, jos en pitkään aikaan tee mielikuvitusmatkaa heidän rantatöllilleen!</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5823191748632921866?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-4707971569063691992011-04-07T10:46:00.001+03:002011-04-08T08:31:23.216+03:00<div style="text-align: center;">On helppo upota ajatukseen</div><div style="text-align: center;">että vain täysin tyyni meri näyttää taivaan</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-qDT3W9TWAMk/TZ1qnjiCxLI/AAAAAAAAARI/UZZF8ATQA2Y/s1600/Pisara+havussa+1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="http://2.bp.blogspot.com/-qDT3W9TWAMk/TZ1qnjiCxLI/AAAAAAAAARI/UZZF8ATQA2Y/s320/Pisara+havussa+1.JPG" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Mutta jos pisaraan mahtuu koko puu</div><div style="text-align: center;">mahtuu minuunkin tämä elämä</div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">* * *</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2870575/202-haaste/">Runotorstain haastesanana</a> <i>heijastus</i>. Saman kuvan laitoin juuri <a href="http://careliana.blogspot.com/2011/04/ankeus-ja-kauneus.html">toiseenkin blogiini</a> hieman eri rajauksella, siellä on sille vähän taustaakin.<br /><br />Osallistuinpa poikkeuksellisesti myös <a href="http://inspis.vuodatus.net/blog/2870554/202-haaste/">valokuvatorstaihin</a>, kun kerrankin on ihan aiheen mukainen kuva tullut napattua. </div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-470797156906369199?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-55930910923651437592011-03-31T12:36:00.000+03:002011-03-31T12:36:00.945+03:00Nämäpä kaksi ne yhteen soppii<br />huomenna mennään pussauskoppiin<br />kiireen vilkkaa kihloihin<br />viipymättä vihille<br /><br />Hääyön jälkeen haetaan eroa<br />eipäs<br />juupas<br />eipäs<br />juupas<br />Kumpi ehtii ensin<br />kumpi useammin?<br /><br />Loppujen lopuksi kuitenkin<br />tarina jatkuu<br />niin kauan kuin Seiska myy<br /><br />* * *<br /><br />Tällainen juttu pälkähti yhtäkkiä päähäni, kun silmäilin Seiskaa (jota meille ei tietenkään ikinä osteta) (koska se tulee tilattuna) (mutta tietysti vain TV-ohjelman takia!) ja huomasin erään pariskunnan seikkaperäisiä vaiheita kuvaavan artikkelin lopussa saman sanan, joka on myös <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2863464/201-haaste/">Runotorstain viikon aiheena</a>: <i>Jatkuu...</i><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5593091092365143759?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-59371453154680994542011-03-24T19:52:00.000+02:002011-03-24T19:52:45.833+02:00Niin kuin kauniina kesäpäivänä<br />voi heittäytyä nurmelle selälleen<br />ja nähdä taivaalla pilvilaivoja<br />ja lampaita, kukkia, vauvoja<br />tai ehkä jossain horisontissa<br />mustana väijyvän ukkospilven<br /><br />niin voi harmaassakin arjessa<br />sulkea silmänsä ja avata mielensä<br />ja nähdä sielullaan runokuvia<br />ilon lintuja, unelmien hattaroita<br />tai ehkä jossain sydämen sopukassa<br />synkkänä väijyvän surun<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2856224/200-haaste/">Runotorstaissa</a> on 200. haaste, ja sen kunniaksi aiheena onkin runo itse. Osallistujia kannustetaan kertomaan suhteestaan runoon, runojen syntymisestä, rakentumisesta, inspiraatiosta...<br /><br />Minulle runot tosiaan ovat kuin pilviä. Jonkin aiheen ympärille alkaa kertyä sanoja, paljon sanoja, sekalaisia sanoja, jotka leijailevat pilvensä sisällä, liittyvät yhteen, jäävät kiinni tai lähtevät sittenkin erilleen. Minä puuhastelen arjen askareitani siinä samalla, ja koko ajan se pilvi leijailee ympärilläni, mieleni makustelee sanoja, säkeitä, ajatuksia, kokonaisuuksia. Sitten, jossain vaiheessa, saavutan pisteen, jossa totean: "Lukitaan tämä vastaus!" Joskus tämä tunne iskee hyvinkin voimakkaana, sellaisena klassisena hehkulampun välähdyksenä, kesken jonkin ihan muun puuhan, ja siitä paikasta täytyy heti päästä kirjaamaan runo ylös, ennen kuin se karkaa. Runon kirjoitettuani makustelen sitä vielä silmilläni, kuulostelen, onko se sittenkään sitä mitä hain, sellainen kuin tarkoitin. Jos vastaus on myönteinen, uskaltaudun julkaisemaan runon. Ja joka kerran odotan yhtä jännittyneenä, kommentoiko sitä kukaan ja jos kommentoi niin miten. Ja joka kerran riemastun yhtä valtavasti jokaisesta kommentista. Kiitos siis kaikille, jotka ovat matkan varrella tekeleisiini ottaneet kantaa, toivottavasti jatkossa tulisi yhä enemmän palautetta!<br /><br />Ja <b><span style="color: #38761d;">onnittelut runotorstaille!</span></b><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5937145315468099454?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-33175491405703201722011-03-19T11:21:00.000+02:002011-03-19T11:21:26.826+02:00Minä olen se, josta äidit ja ystävät varoittavat: Älä anna näennäisen tyynen ulkokuoren hämätä, älä usko kiehtoviin tarinoihin, älä mene lähelle – pohjimmiltaan se on paha, se tuhoaa kaiken ympärillään.<br /><br />Tietysti on niitäkin, jotka eivät varoituksia usko vaan tulevat luo, kiinnostuvat, tutustuvat, jotkut jopa mieltyvätkin. Mutta pahan paikan tullen hekin kaikkoavat, ryntäävät niin kauas kuin pystyvät ja kiittävät onneaan kun pääsivät pois.<br /><br />Se, mikä yleisesti pahuutena nähdään, on kuitenkin oikeastaan vain herkkyyttä. En tahdo pahaa kellekään, enimmän aikaa uinun aivan rauhallisena. Mutta sitten, aina joskus, jokin syvällä, syvällä liikahtaa, enkä minä enää voi mitään sille mitä sitten tapahtuu. Minä räjähdän, päästän kaiken sisimpääni patoutuneen valloilleen, syljen tulta ja tulikiveä, leiskun, höyryän ja tärisen siitä voimasta, joka on minut armotta valtaansa ottanut.<br /><br />Onhan minunkin maineessani myös se legendaarinen puolensa. Minusta on kerrottu tarinoita, kirjoitettu kirjoja, tehty elokuvia. Useimmiten minut kuvataan suuremmaksi ja vahvemmaksi kuin muut – pahalla tavalla. Minä olen tuhon ja kauhistuksen symboli. <br /><br />Jokainen on mitä on, jokaisella on oma osansa. Usein tuntuu, että leppoisilla ja hiljaisilla on helpompaa. Tosin hiljainen kauneus vetää puoleensa ahneutta ja oman edun tavoittelua - ne, jotka vain ovat kiltisti sitä mitä ovat, voivat tulla riistetyiksi ja hyväksikäytetyiksi. Kaipa kaikessa on puolensa ja puolensa. Toiset ovat paratiisirantoja, toiset tulivuoria.<br /><br />* * *<br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2768981/225-tulivuori/">Pakinaperjantain</a> viikon aiheena tulivuori.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3317549140570320172?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-42664327221058989942011-03-17T16:59:00.000+02:002011-03-17T16:59:50.615+02:00Kyllä joka kossin täytyy<br />kerran elämässään kokeilla<br />kusaista sähköpaimeneen<br /><br />Mistä sitä olisi voinut tietää<br />että siitä säikähtää niin<br />että huitaisee portin salvan auki<br /><br />tai että se sonni oikeasti lähtee sieltä haneen<br />ja on livenä niin järkyttävän iso elukka<br />ja osaa juosta niinkin lujaa<br /><br />tai että siinä tien toisella puolella on niin iso oja<br />jonka pohjamutaan voi tennari kadota kokonaan<br />ja toisella rinteellä niin pirusti nokkosia<br /><br />tai että se satunnainen ohikulkija <br />jolle uhosit antavasi turpaan jos ei se naureskelu lopu<br />olikin paikallinen nyrkkeilijälupaus<br /><br />No niinpä niin<br />jos jälkiviisaus laskettaisiin<br />oltais varmaan mensassa kaikki<br /><br />mutta sillä hetkellä<br />ja niillä faktoilla jotka silloin oli käytettävissä<br />se oli hyvä idea!<br /><br />* * *<br />Viimeisen kappaleen lentävän lauseen olen omaksunut opiskeluaikaiselta teekkarituttavaltani (joka, sattuneesta syystä, viljeli sitä suhteellisen tiuhaan), mutta muilta osin tekele on täyttä fiktiota. Pälkähtipähän vain mieleeni <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2848911/1-haaste/">Runotorstain viikon aiheesta</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4266432722105898994?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-39864760709146810382011-03-11T14:32:00.002+02:002011-03-11T14:35:36.040+02:00<div style="text-align: center;">Rymisten laskevat alas katolta<br />menneen talven lumet<br />Aurinko piirtää kevään merkit ikkunaan<br />jonka takana näkyvä maailma<br />ei koskaan ole sama kuin ennen</div><div style="text-align: center;">* * *</div><div style="text-align: center;"><br /></div>Syksyisin, kun maa on jähmettynyt ruskeaan ja röpelöiseen surkeuteensa, minä alan kutsua sitä. Ensin kokeilen ajatuksen voimaa, kaipailen vain hiljaa mielessäni. Sitten alan jo ääneenkin lausua hienovaraisia loitsuja tyyliin "Voi helvetin helvetti tätä kuraa ja pimeää ja sotkua ja ankeaa!!! Eikö se talvi ikinä ala hä?!? Kohta kyllä muutan vaikka Alpeille tai johonkin, missä on sentään kunnon talvi eikä aina vain tällaista samperin loskassa rämpimistä!" Ja kun luontoäiti yleensä kelpo äidin tapaan viis veisaa kiukuttelusta ja uhoamisestani, otan käyttöön vihonviimeisen salaisen aseeni: lumilaulun. Alamme pojan kanssa lauleskella Valkeata joulua yleensä viimeistään lokakuun puolivälin tienoolla. <br /><br />Ja ennemmin tai myöhemmin se sitten tepsii. Ensimmäisten hiutaleiden leijuessa ujosti ja haparoiden maata kohti on minun kieleni todennäköisesti pisimmällä niitä pyydystämässä. Pulkat ja liukurit pääsevät taas raittiiseen ilmaan, kurapyyhkeet saavat roikkua rentoina naulakoissaan. Koira riemuitsee uudesta puhtaasta alustasta, josta naapuruston karvakamujen hajut erottuvat aivan uudella teholla.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://lh6.googleusercontent.com/-_Z6C0BfgzBk/TXoWSoiVbrI/AAAAAAAAAQs/IjhwugDF1tI/s1600/Ensilumi.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://lh6.googleusercontent.com/-_Z6C0BfgzBk/TXoWSoiVbrI/AAAAAAAAAQs/IjhwugDF1tI/s320/Ensilumi.JPG" width="232" /></a></div><br />Vähä vähältä pihaan kohoaa ikioma Mount Everestimme. Sen läpi kulkee tukeva tunneli, jota pitkin pääsee toiselle puolelle kätkeytyvään linnaan, ja eturinteestä pääsee liukurilla aina kuusiaidan alle asti.<br /><br />Pihatyöt ovat hienoa hyötyliikuntaa. Ja myös aivojumppaa siinä vaiheessa kun Mount Everestin huipulle ei enää yksinkertaisesti pääse täyden kolan kanssa kiipeämään ja kaikki muutkin seinustat, vierustat ja juurakot ovat jo tukkoon vallitettuja. Silloin yleensä käväisee ensimmäisen kerran mielessä, että ehkä sen lumilaulun kanssa olisi vähän pienemmilläkin kertausmäärillä pärjätty…<br /><br />Ja sitten, jossain vaiheessa, kun usko jälleennäkemiseen ruohikon kanssa alkaa jo auttamatta hiipua, pakkasherra kerää helmansa ja vetäytyy pohjoiseen. Talo ravistaa talven kerrostumat harteiltaan kovalla ryminällä – ja samalla ryminällä lähtee myös lumieste. Selvästikin talomme on yhtä pikkutarkka ulkomuodostaan kuin emäntänsäkin eikä yhtään piittaa lumiesteen esteettisestä vaikutelmasta, koskapa on jo kahtena peräkkäisenä keväänä tiputtanut sen lumien mukana alas. Viimeistään remonttireiskan laskua maksaessa tulee taas miettineeksi, että jospas ensi talvena pitäydyttäisiin ihan vain varpusessa jouluaamuna.<br /><br />Niin, meillä on vähän sellainen viha-rakkaussuhde, minulla ja lumella. Mutta enimmäkseen kuitenkin rakkaus.<br /><br /><br />...ja tämä rakas ystävämme/vihollisemme on myös<a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2768975/224-lumi/"> Pakinaperjantain 224. aihe</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3986476070914681038?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-66795538083191564492011-03-10T14:51:00.000+02:002011-03-10T14:51:00.331+02:00Joskus jo luulen<br />tajuavani jostain jotain<br />mutta sitten taas tuntuu<br />ettei missään ole paskankaan järkeä<br /><br />Pelkkiä tuntemuksia<br /><br />Onneksi on totuuskin<br />jossain tuolla ulkona<br />Vähän vain tuntuu<br />etten minä sitä koskaan hiffaa<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2841750/1-8-haaste/">Runotorstain haaste 198</a>. Tunne totuudesta, totuus tunteesta. Onko tunne totta? Miltä totuus tuntuu? Päässäsuristuttavaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6679553808319156449?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-18794175606208541372011-02-19T20:14:00.000+02:002011-02-19T20:14:35.280+02:00<i>Count your blessings</i>, laske siunauksesi, sanoo angloamerikkalainen hokema. No minäpä lasken.<br /><br />Lapsen unentasaiset, onnelliselta hymyltä tuoksuvat hengitykset - sata, viisisataa, tuhat.<br />Koiran hännän heilahdukset - kaksituhatta, ja täysistä ympäripyörähdyksistä tuplat päälle. Oli se jänis, ihan kotiovella, totta tosiaan!<br />Silmänräpäykset puolison katseessa, joka sanoo "rakastan rakastan"- viisi, kuusi, kymppitonni.<br />Isikullan sanat näkymättömillä langattomilla ääniaalloilla, ainakin viisitoistatuhatta, kaksikymmentä jos saataisiin sovittua vierailusta taas.<br />Oman kodin lattialaatat, tapetin raidat, leivänmurut ruokapöydällä - kaksiviisi, kaksikuusi, saako laskea villakoiratkin?<br /><br />Tekstiviesti ystävältä, joka on saanut vauvan. Vilpittömät naurunhörähdykset perhe-elokuvalle. Hot dog kahdella nakilla ja reiluilla lisukkeilla.<br /><br />Takan luukusta kiemurteleva lämmön tuoksu. Sipsipussin rapsahdus, lupaus lauantai-illan paheellisesta herkkuhetkestä. Pollea pikku kouluttaja, joka saa koiran istumaan käskystä. Onnellinen koira, joka saa sipsinmurun palkinnokseen.<br /><br />Yhteensä miljoona. Ainakin.<br /><br />* * *<br /><a href="http://www.reachinginreachingout.com/e-newsbrief/documents/ResilienC-Issue9-SOAP_Poster.pdf">Pakinaperjantaissa</a> paneudutaan tällä viikolla <a href="http://www.reachinginreachingout.com/e-newsbrief/documents/ResilienC-Issue9-SOAP_Poster.pdf">Bill O'Hanlonin teesiin</a>, jonka mukaan onnellisuus voi pitkällä aikavälillä kasvaa merkittävästi, jos opettelee arvostusta ja kiitollisuutta. Onkin oikein terveellistä aina silloin tällöin pysähtyä ihan tietoisesti miettimään, mistä kaikesta sitä saakaan olla onnellinen ja kiitollinen, koska useasti ne arvokkaat asiat ovat piilossa arjen syrjäisissä sopukoissa. Mutta onneksi niitä sopukoita on tosi paljon!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1879417560620854137?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-55129363291926761952011-02-18T08:43:00.000+02:002011-02-18T08:43:28.243+02:00<div style="text-align: justify;">tänään on viimeinen päivä<br />ennen tulevaisuutta siitä<br />täytyy ottaa kaikki irti<br />tänään ei itketä eilistä<br />huomista tiistaita tänään<br />on torvensoittoa karkkia<br />kuplajuomaa tänään on se<br />päivä kun me olemme kaikki<br />ja kaikki on meitä tänään<br />on viimeinen päivä ennen<br />tulevaisuutta ja siitä ei</div><div style="text-align: justify;">kukaan vielä tiedä mitään</div><div style="text-align: justify;">tai ainakaan muista tänään<br />on keltaisen ja punaisen<br />pilkullinen karkkipaperi<br />huomisen tien pientareella</div><br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2819629/1-5-haaste/">Runotorstaissa</a> aiheena <i>rieha</i>. Kyllä aika kiitää, siitä on jo ihan järkyttävän kauan kun itse riehuin auton lavalla, mutta sen muistan että ne pilkulliskuoriset salmiakkikarkit oli parhaita, näinköhän niitä enää edes on...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5512936329192676195?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-13900356697296113342011-02-12T15:35:00.001+02:002011-02-12T15:44:06.390+02:00Muistan elävästi sen pimeän syystalvisen päivän yli seitsemän vuoden takaa. Se mies, mustapartainen amerikkalainen, katsoi meitä pöydän takaa röyhkeästi suoraan silmiin, jokaista vuorotellen, ja tokaisi: "Miksi te näytätte noin surkeilta? Ei tässä ole mitään murehdittavaa, iloisilta teidän pitäisi näyttää. Tämähän on teille tilaisuus, uusi mahdollisuus!"<br /><br />Vaan kun minä henkilökohtaisesti ainakaan en halunnut mitään uusia mahdollisuuksia. Halusin tulla joka arkiaamu kahdeksaksi toimistolle, pakertaa siellä neljään asti ja lähteä tyytyväisenä kotiin, saada kuukausittain tililleni sen palkan, joka toki oli koulutustasoon nähden kuopassa mutta jolla kyllä vallan kelvollisesti eleli. Minä halusin tehdä sitä työtä siinä toimistossa, koska se oli minun juttuni, minun työni, se mitä parhaiten osasin ja eniten halusin tehdä. Ja minä halusin uskoa, viimeiseen saakka, että siksi saisinkin jäädä. Olinhan hyvin kiltti työmuurahainen, ahkera ja vähään tyytyväinen, enkä edes sairastanut oikeastaan koskaan.<br /><br />Sittemmin se mustapartainen amerikkalainen mies on itsekin siirtynyt siitä firmasta suuremmille apajille ja ihan valtakunnan medioissakin laukonut totuuksiaan siitä, miten suomalaiset eivät pärjää isoilla vesillä koska leikkivät kahluualtaan säännöillä.<br /><br />Eikä niille kilteille työmuurahaisille aina ole tilaa kahluualtaissakaan. Sinä vuonna minä sain siitä firmasta joulukortin, joka perui minun jouluni. Minä olen aina pitänyt itseäni optimistisena ihmisenä, yrittänyt löytää kaikesta edes jotain hyvää ja korostaa sitten sitä, saada siitä voimaa sivuuttaa tai voittaa ne mahdolliset ikävämmät puolet. Kuten <a href="http://www.reachinginreachingout.com/e-newsbrief/documents/ResilienC-Issue9-SOAP_Poster.pdf">Bill O'Hanlon</a> <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2768873/220-onni-optimismi-ja-toivo/">Pakinaperjantain tämänviikkoiseseen haasteen</a> liittyen toteaa, optimismilla ja positiivisella asenteella on vahva yhteys onnellisuuteen. Mutta siinä tilanteessa minä en vain pystynyt näkemään yhtään mitään positiivista, en vaikka se viisas mustapartainen amerikkalainen mies kuinka olisi yrittänyt muuta väittää. Pari kuukautta elin kuin tahmean, harmaan räntäsadepilven sisällä. Menin eteenpäin kun pakko kerran oli, järjestin asiani sen mukaan, mikä siinä tilanteessa tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Menin ja tein ja järjestin ja elin, vaikka kaikki tuntui pelkästään turhalta, tyhjältä ja turralta.<br /><br />Nytpä on taas mahtava amerikkalainen mies, parraton maitonaama tällä kertaa, suuressa viisaudessaan tullut kertomaan, miten suomalaisten kanssa kannattaa isoilla vesillä seilata. Oikeastaan mieluiten ilman niitä suomalaisia. Siinäpä laskeutui tahmea, harmaa räntäsadepilvi aika monen suomalaisen perheen kevättalven auringon eteen. Meidänkin.<br /><br />Jos joku silloin seitsemän vuotta sitten olisi tyrkännyt eteeni kristallipallon ja sanonut, että usko huviksesi, tuo röyhkeä jenkki on oikeassa, tämä oikeasti <i>on</i> sinulle hieno uusi alku, olisin varmasti vain purskahtanut äänekkääseen nauruun tai sitten itkuun. Mutta pakko se nyt on myöntää, että niinhän siinä kävi. Se tie, jonka silloin jouduin käytännössä ainoana vaihtoehtona valitsemaan, on osoittautunut valtavan antoisaksi, sekä henkisesti että taloudellisesti. Paluu toimistotyömuurahaiseksi on nykytilanteessani aika kaukainen ajatus.<br /><br />Tällä kertaa, tässä räntäpilvessä, minun on paljon helpompi pysyä rauhallisena ja optimistisena. Hyvin me pärjätään, nyt ja tulevaisuudessa. Toki optimismi on minulle helpompaa nyt osittain myös siksi, että tällä kertaa tilanne ei koske suoranaisesti minua - mutta myös siksi, että kokemus on opettanut minut uskomaan uusiin tilaisuuksiin. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1390035669729611334?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-15083010899935963072011-02-12T10:59:00.000+02:002011-02-12T10:59:59.245+02:00Itse rikoit<br />turha parkua<br />siinä se nyt on<br />seitsemän vuoden säpäleinä<br /><br />sirpaleista näkyy<br />sirpaleita sinusta<br />voit tuijottaa tai lakaista<br />valinta on sinun<br /><br />Itse rikoit turha parkua<br /><br />Valitse ovi<br />mikä tahansa ovi<br />katso sisään<br />pidä silmät auki<br /><br />hymyile<br />kunnes uskot<br />että sinun kuuluu<br />olla siinä<br />olla sinä<br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2811655/1-4-haaste/">Runotorstaissa</a> ollaan Laila Hirvisaarta (ent. Hietamies) lainaten <i>oudoilla ovilla</i>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1508301089993596307?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-46816408830159194782011-02-04T13:38:00.002+02:002011-02-04T13:43:20.785+02:00Jo reilusti yli 30 vuotta naimisissa ollut aviopari istuskeli iltapalalla, kun miehen opiskeluaikainen kaveri soitti. Edellisestä yhteydenotosta oli kulunut vuosikymmeniä, joten paljon kuulumisia oli vaihdettavana. Mies kertoi olevansa edelleen naimisissa opiskeluvuosien tyttöystävänsä kanssa, mistä vastapuoli ilmeisesti hieman hämmästyi – ainakin siitä päätellen, että keskustelu innoitti pariskunnan tenttaamaan paikalle ilmaantunutta pahaa-aavistamatonta miniäänsä: "Mitä luulet, jos mies on saman naisen kanssa yli 30 vuotta niin kertooko se siitä, että se on hyvä nainen, vai onko se mies vain laiska?"<br /><br />Kysymys esitettiin toki hilpeästi naureskellen, eikä sanamuoto tietenkään oikeasti antanut miniälle paljon vastausvaihtoehtoja. Appiukon haukkuminen laiskaksi ja siinä sivussa anopin tuomitseminen huonoksi vaimoksi olisi melkoinen perhepoliittinen itsemurha – ja ainakin tässä nimenomaisessa tapauksessa myös ehdoton emävale.<br /><br />Mutta hyvä kysymyshän se on: Mikä on pitkien liittojen salaisuus? Mikä saa ihmiset viihtymään vuosikymmeniä yhdessä?<br /><br />Oikeita vastauksia on varmasti tasan yhtä monta kuin niitä pitkiä liittojakin. Usein niissä esiintyy sellaisia sanoja kuin ymmärrys, kommunikaatio, yhteen kasvaminen, tukeminen – ja tietenkin se suurin kaikista, rakkaus.<br /><br />Tai sitten ihan silkka jästipäisyys, kuten eräässä hyvin tuntemassani tapauksessa. Tämä pariskunta avioitui jo 1940-luvulla, joten heidän tapauksessaan toki myös ajan henki on ollut aivan toisenlainen kuin nykypareilla, ero on nähty vasta aivan äärimmäisenä ratkaisuna. Tämä nimenomainen avioliitto kävi kuitenkin niin vakavilla karikoilla, että jopa ammattiauttajat alkoivat virkansa puolesta selvittää rouvalle itsestäänselvänä vaihtoehtona pitämänsä avioeron käytännön järjestelyjä. Rouva kuitenkin tyrmäsi koko ajatuksenkin heti alkuunsa, todennäköisesti vankkumattomaan pohoojaalaaseen tapaansa itsekseen tuumaten, että "Moon jumalan ja seurakunnan erees luvannu sen puolisokseni ottaa, ja jos mää sen lupaukseni ny perun ni sehän tarkoottaas että olin sillon vääräs!" Ja niin vain rouva pysyi miehen rinnalla koko tämän loppuelämän, kärsivällisesti hoiti vielä dementian iskettyäkin niin, ettei miehen tarvinnut viettää laitoshoidossa kuin aivan viimeinen vuotensa. Siellä sairaalavuoteen äärellä, lähdön ollessa jo hyvin lähellä, hän otti sitten miestään vielä kerran kädestä ja purki sydämeltään kaikki ne vuodet odottaneen kysymyksen: "Oiskohan sulla multa mitään anteeks pyyrettävää?" Vastausta hän ei enää saanut, mutta taisi sen mielessään kuitenkin tietää.<br /><br />Nykyään useimmissa kulttuureissa ihmiset menevät yhteen yleensä silkasta rakkaudesta – ja eroavat, jos se rakkaus syystä tai toisesta loppuu. Niin voi käydä, eikähän sille sitten mitään voi. <br /><br />Vuosikymmeniä kestäneet onnelliset parisuhteet ovat minusta jotain aivan mahtavaa, kunnioitettavaa ja ihailtavaa! Oma avioliittoni on vielä yksinumeroisilla luvuilla, mutta toivon, että joskus viidenkymmenen vuoden kuluttua voin omalta osaltani vastata kysymykseen juuri meidän pitkän liittomme salaisuudesta. Ja ettei viimeisiin yhteisiin keskusteluihimme jäisi anteeksi pyytämistä.<br /><br />* * *<br /><br />Pakinaperjantaissa aloitetaan mielenkiintoisten aiheiden sarja onnesta <a href="http://www.reachinginreachingout.com/e-newsbrief/documents/ResilienC-Issue9-SOAP_Poster.pdf">Bill O'Hanlonin näkemysten</a> perusteella; <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2768867/21-onni-ihmissuhteet/">tämän viikon aiheena</a> ovat ihmissuhteet. Otin nyt vapauden käsitellä pelkästään parisuhteita, vaikka ensimmäisessä onnellisuusteesissä nimenomaan todetaan, että onnellisuus on verrannollinen ihmisen sosiaalisten suhteiden <i>monipuolisuuteen </i>ja syvyyteen. Mutta olen kyllä usein miettinyt, että loppujen lopuksihan rakkaus- ja ystävyyssuhteilla ei paljon muuta eroa ole kuin se seksuaalinen puoli; useimmat teesit ja totuudet ja salaisuudet pätevät kummankin sortin suhteisiin, vai mitä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4681640883015919478?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-82559023403669666572011-02-03T10:02:00.001+02:002011-02-03T10:05:25.894+02:00Elämä on poukkoilua ajassa ja tiedossa<br />kaksi eteen yksi taakse<br />tämän päivän pilvessä on huomenna hopeareunus<br />ylihuomenna kultaa<br /><br />älä harpo<br /><br />Eilisen lupaukset avataan tänään<br />elämä on istumista käärepaperivuorella<br />tiedän luulen tietäväni arvaan<br />jälkiviisaus pannaan huomisen postiin<br /><br />ei saa jäädä tuleen makaamaan<br /><br />Elämä on tasapainoilua aikajanalla<br />tänään maalasi eilisen päälle<br />eikä huomista oikeasti ole<br />vielä<br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2803965/1-3-haaste/">Runotorstaissa</a> inspiroidutaan tällä viikolla tekstikatkelmasta:<span style="font-family: Arial;"><span style="font-size: x-small;"><i><br /><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><b style="font-weight: normal;">"Muisti on läsnä olevaa mennyttä, ajattelu läsnä olevaa nykyisyyttä ja odotus ja tulevan ennakointi läsnä olevaa tulevaisuutta. Augustinus siis yksityistää aikakäsityksen sijoittamalla sen jättämän jäljen henkilökohtaisesti koettuun aikaan."</b></span></i></span><span style="font-family: inherit; font-size: small;"> </span></span><span style="font-size: small;"><b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: Arial;"><span style="font-family: inherit;"> Fredrik Långin esseestä 'Aika historiana ja aika kohtalona' teoksessa </span><i style="font-family: inherit;">Minä, sinä ja rakkaus ja muita aatehistoriallisia esseitä</i> (Teos 2010, s. 30.)</span></b></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-8255902340366966657?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-21681961583494865212011-01-29T12:08:00.000+02:002011-01-29T12:08:07.487+02:00Silloin kesät olivat aina lämpimiä ja aurinkoisia eikä juuri koskaan satanut, mutta silti oli aina ihanan vihreää ja kukat kukkivat ja omasta maasta saatiin hyvä hernesato. Uimavedet olivat lämpimiä ja tekemistä keksittiin, vaikkei telkkarista tullutkaan kuin yksi lastenohjelma viikossa.<br /><br />Ja talvet olivat lumisia mutteivät liian kylmiä ja kouluun kuljettiin potkukelkalla tai hiihtäen ja pipo riisuttiin kun sisälle mentiin. Lumikasaan tehtiin linna ja kenkämäki ja tekemistä keksittiin, vaikkei konsolipelejä ollutkaan paitsi se yksi, jossa pelattiin kahdella viivalla ja yhdellä neliöllä tennistä ja johon kyllä kyllästyi tarpeeksi nopeasti.<br /><br />Ne olivat aikoja ne. Ihan toista kuin nykyään. Paljosta jäätiin paitsi ja paljon antoisampaa oli. <br /><br />Silloin se perusta elämälle luotiin, se vankkumaton muuttumaton tiedostamaton perusta, johon on sittemmin aina palattu, kun on eteneminen käynyt tahmeaksi. "Millainen lapsuus sulla oli? Millaiset suhteet vanhempiin? Miten lapsuudenkodissasi ratkaistiin tällaiset tilanteet?"<br /><br />Silloin käärittiin voipaperiin ne elämän eväsleivät, joilla pitäisi koko loppumatka rämpiä. Toisille kai tuli sitten vähän paksumpi kerros sitä voita sinne väliin, toisille ehkä jopa juustoakin. "Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa." Nykyään jaellaan nallekarkkeja muumimukeihin, mutta eivätpä nekään aina tasan mene.<br /><br />Nyt sitä sitten ollaan aikuisia. Mikäs tässä. Kai sitä toki aina voisi paremminkin mennä, kai sitä voisi jotain yrittääkin, mutta kun lapsuus. Mitä sitä turhia. Paha on perustuksia mennä valmiin talon alta korjailemaan, ei sinne voipaperiin enää voi uusia eväitä ujuttaa. <br /><br />Mitä tässä enää muuta kuin yrittää oman jälkikasvunsa muumimukia täyttää mahdollisimman hyvällä setillä. Jotta se voi sitten loppuelämänsä vedota siihen, että kun lapsuus. <br /><br />* * *<br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2768857/218-lapsuus/">Pakinaperjantain viikon aihe</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2168196158349486521?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-67877095418651590092011-01-28T14:01:00.000+02:002011-01-28T14:01:36.873+02:00tämä idea kyllä vesittää itse itsensä heti ekalla rivillä<br /><br />kiepautan sinut ylösalaisin<br />kun tänään pitää olla erilainen<br />voi pikku runonen<br /><br />sormet tanssivat sanoja<br />annan runon tulla<br />suljen silmät<br /><br />huoneeseen ja sydämeen<br />annan auringon tulla <br />avaan verhot<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2797027/1-2-haaste/">Runotorstaissa</a> käskettiin...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6787709541865159009?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-32997274772663531772011-01-23T17:12:00.000+02:002011-05-07T17:50:45.674+03:00<!--[if gte mso 9]><xml> <w:WordDocument> <w:View>Normal</w:View> <w:Zoom>0</w:Zoom> <w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone> <w:PunctuationKerning/> <w:ValidateAgainstSchemas/> <w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:Compatibility> <w:BreakWrappedTables/> <w:SnapToGridInCell/> <w:WrapTextWithPunct/> <w:UseAsianBreakRules/> <w:DontGrowAutofit/> </w:Compatibility> <w:BrowserLevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel> </w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:LatentStyles DefLockedState="false" LatentStyleCount="156"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:#0400; mso-fareast-language:#0400; mso-bidi-language:#0400;}</style> <![endif]--> <br /><div class="MsoNormal">Yussuf on asunut Suomessa jo reilun vuoden. Hän on oppinut, että kaikki ympärillä - niin ilma, kasvusto kuin ihmisten yleisilmekin - on välillä mustaa, välillä harmaata, välillä vihreää, välillä punaisen, keltaisen ja ruskean kirjavaa. Hän on oppinut, että välillä aurinko valaisee herkeämättä mutta välillä se jaksaa vain vaivoin käydä horisontin yllä kurkistamassa. Hän on oppinut ihan vähän suomen kieltä. Hän on oppinut, että suomalaiset eivät yleisesti ottaen ole varauksettoman innokkaita tutustumaan uusiin ihmisiin. Varsinkaan sellaisiin, joiden iho on eri värinen.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Hän on yksinäinen.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Toimintakeskuksen Asta yrittää auttaa häntä pääsemään paikalliseen elämänmenoon mukaan. Asta on esitellyt hänelle kirjastoa, näyttänyt bussireittejä, kertonut lenkkipoluista ja ilmaiskonserteista. Astan neuvojen ansiosta hän saakin jotenkuten aikansa kulumaan<span style="display: none;">en avulla ja ilmaiskonserteista. eittejäiita<span>&nbsp; </span>se jaksaa vain vaivoin käydä horisontin yllä kurkistamassa. </span>, mutta ne eivät ratkaise sitä ongelmaa, että hän kaipaisi naista rinnalleen.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Ravintoloissa Yussuf ei viihdy. Siellä ihmiset käyttäytyvät jotenkin aivan eri lailla kuin muualla; ovat riehakkaita ja kovaäänisiä, jopa hyökkääviä, naisetkin. Eivätkä kuitenkaan vaikuta tavallista innokkaammilta tutustumaan ihmisiin, joiden iho on eri värinen, päinvastoin, varsinkin loppuillasta ihmisten katseista, ja sanoistakin, voi usein aistia melkeinpä suoranaista vihamielisyyttä.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Internetissä on kaikenlaisia treffipalstoja. Asta on selittänyt, että tietokonetta ja Internetiä voi käyttää kirjastossa ilmaiseksi, mutta pitkät rekisteröitymislomakkeet ovat liikaa Yussufin kielitaidolle.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Kaverit ovat vinkanneet, että Facebookin välityksellä voisi hyvinkin tutustua mukaviin naisiin. Niinpä Yussuf etsii sattumanvaraisesti pitkän listan naisennimisiä suomalaisia, jotka ovat sallineet viestien lähettämisen tuntemattomillekin, ja lähettää heille kaikille huolellisesti miettimänsä, kielikurssiaineiston ja sanakirjan avulla laatimansa tervehdyksen: "Minä ei halua olla uksin, olisimme kaksituksin?"</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Suurin osa naisista ei vastaa lainkaan. Jotkut vastaavat käyttäen sellaisia sanoja, joita Yussuf ei löydä sanakirjastakaan mutta joita hän kuulee kaduilla riittävän usein tajutakseen, että myönteisiä vastauksia ne eivät tarkoita. Yksi vastauksista sen sijaan vaikuttaa oikein lupaavalta, tytön nimi on Jenna ja hän sanoo pitäneensä Yussufin viestistä, koska hän on sellainen runotyttö. Sitäkään sanaa ei löydy sanakirjasta, mutta viestin yleisestä sävystä Yussuf ymmärtää, että se ei voi olla paha sana. Hän vastaa Jennalle. He alkavat kirjoitella toisilleen, ja jokainen viesti kohentaa Yussufin mielialaa yhtä paljon kuin hänen kielitaitoaankin. Mutta sitten tulee taas sellainen pahojen sanojen täyttämä viesti mieheltä, joka kirjoittaa, että hän on Jennan isä ja Jenna on vasta neljäntoista ja Yussuf on kamala rikollinen lapsen ahdistelija ja ellei ahdistelu lopu, isä ilmoittaa poliisille.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">Yussuf lannistuu ja masentuu. Hän päättää lakata yrittämästä. Hän istuu päivät pitkät ikkunansa ääressä, seuraa kuinka ihmiset ja luonto alkavat valmistautua taas uuteen vuodenaikaan. Ehkä hänen kohtalonsa on elää yksin täällä kaukaisessa, hiljaisessa, alati väriä vaihtavassa maassa. Toimintakeskuksen Asta tulee käymään, tuo pullaa ja keittää teetä, istuu pöydän ääreen, katsoo Yussufia ystävällisesti mutta ei sano mitään. Siinä he istuvat, hiljaisuuden vallitessa teetä hörppien. Kaksituksin.</div><div class="MsoNormal"><br /></div><div class="MsoNormal">* * *</div><div class="MsoNormal"> </div><div class="MsoNormal"> Tämän tarinan innoitti tämän viikon <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2768855/217-kaksituksin/">pakinaperjantai</a>.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3299727477266353177?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-43316142920535298312011-01-20T12:29:00.001+02:002011-01-20T12:29:36.975+02:00Sydän tahtoo laukata<br />pamppailla ja pomppia<br />lyödä jokaisen lyönnin<br />kuin patarumpuun<br />Onnen ja Riemun voimasta<br /><br />Mutta tämä pieni sydän<br />kiteisen kuoren sisällä<br />värisee jähmettyneenä<br />arkana ja kylmissään<br />eikä uskalla hypähtää<br /><br />Sinä voit risauttaa rikki sen kuoren<br />Se on helppoa:<br />Jää<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2787300/1-1-haaste/">Runotorstain</a> aiheena tällä viikolla <i style="color: #274e13;">jää</i><span style="color: #274e13;">.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4331614292053529831?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-10188095578881971332011-01-15T16:19:00.001+02:002011-05-07T17:50:45.674+03:00Ostoskeskus täynnä ihmisiä. Liikehdintää, ääntä, hajua. Toppatakkien kahinaa, kengänkorkojen kopinaa, monenkielistä puheensorinaa. Rasvankäryä, hikeä, parfyymia. Kaikki sekoittuneena epämääräiseksi, vellovaksi massaksi.<br /><br />Annikki pysähtyy huokaisten ja pudottaa muovipussit käsistään siihen keskelle käytävää. Ei askeltakaan enää, ei yhtäkään kauppaa! Ilokseen Annikki huomaa suoraan takanaan vapaan lepotuolin. Hän istahtaa siihen, järjestelee muovipussit jalkojensa juureen, tonkii käsilaukustaan kännykän, naputtelee tyttärelleen tekstiviestin: "Olen C-käytävällä, Seppälän edessä, tule tähän viimeistään viideltä, sitten kotiin."<br /><br />Tuoli on mukavan pehmeä ja hyvän mallinen. Annikki huomaa kädensijassa säätimiä ja vaativana ammottavan kolikkoaukon. Hetken mielijohteesta hän kaivelee käsilaukkunsa uumenista kaksieuroisen, sujauttaa sen aukkoon, valitsee summanmutikassa jonkinlaisia säätöjä. Tuoli alkaa hurista ja väristä miellyttävästi. Annikki huokaisee syvään, sulkee silmänsä ja heiluttelee väsyneitä jalkojaan.<br /><br />"Anteeksi, rouva?"<br /><br />Annikki havahtuu olkansa takaa kuuluvaan miehen ääneen. Seuraava tulokas tietysti jo malttamattomana hoputtamassa. Annikki kumartuu tavoittelemaan muovipusseja jalkojensa juuresta, kun ääni jatkaa:<br /><br />"Saisiko olla pina colada?"<br /><br />Annikilta pääsee tyttömäinen hihitys, kun hän kääntyy äänen suuntaan.&nbsp; Huomattavan komea, oikeastaan kaunis nuori mies, pukeutuneena valkeaan paitaan, mustiin housuihin ja pikkuiseen essuun, hymyilee niin, että helmenvalkoinen hammasrivi suorastaan säihkyy auringossa, ojentaa tarjotinta, jolla komeilee mahtavan kokoinen, ananaksella ja iloisenvärisellä paperivarjolla koristettu drinkki.<br /><br />"Voi sentään, ei se käy, täytyy ajaa kotiin."<br /><br />"Ehei, hyvä rouva, tällä saarella on autoilu kokonaan kielletty!"<br /><br />Annikin silmät rävähtävät apposen auki ja hän katselee ympärilleen. Auringossa kimmeltävästä turkoosista merestä nousee hohtavanvalkoinen hiekkaranta, joka vähitellen vaihtuu syvänvihreisiin, pehmeälehtisiin pensaisiin ja hypnoottisen rauhoittavasti huojuviin palmuihin. Yhden palmun alla on jättiläiskokoista kookospähkinää muistuttava pieni baarikoju, josta tarjoilijapoika mitä ilmeisimmin on drinkkeineen ilmestynyt, muuten koko ranta on täysin autio. Ilman täyttää aaltojen lempeä suhahtelu hiekalla, eksoottisten hedelmien tuoksu ja tuulen vilvoittava liike palmunlatvoissa. Aurinko ja tropiikin kosteus hellivät ihoa.<br /><br />"Pitää olla varovainen, jos torkahtaa, rouva, ettei saa auringonpistosta. Ottakaa nyt vain, tämä virkistää!"<br /><br />Hämmentyneenä Annikki ojentaa kätensä ja tarttuu lasiin, jonka ulkopintaan on tiivistynyt kosteutta. Juoma on täydellisen raikasta ja juuri sopivan makeaa. Hän kääntyy kiittääkseen nuorta adonista, mutta tämä on jo kadonnut. Annikki noukkii vatsansa päällä levänneen kirjan ja uppoutuu suosikkikirjailijansa uusimpiin juonenkäänteisiin. Hänen tajuntansa matkaa paratiisirannan ja New Yorkin alamaailman hämyisten kuppiloiden välillä. Pina coladan virkistävä viileys tuntuu pitkän matkaa juoman valuessa kurkusta alas. Jokainen ruumiinjäsen on täydellisen rentoutuneessa, painottomassa tilassa ja kuitenkin samaan aikaan täynnä merkillistä energiaa ja voimaa. Vain tukka lepattaa tahdottomana lempeässä merituulessa. Annikki vetää keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa ja sulkee silmänsä uudelleen.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TTGsyvDpE0I/AAAAAAAAAOM/WMxvTWJBZ94/s1600/PICT1836.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="236" src="http://2.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TTGsyvDpE0I/AAAAAAAAAOM/WMxvTWJBZ94/s320/PICT1836.JPG" width="320" /></a></div><br />"Moi mutsi! Mutsi..? Voi ei, ihan tajuttoman noloo, ootsä nukahtanu siihen? Mut-SIIH! Mä hei tartten ihan ehottomasti sellasen yhen pelin, sun täytyy nyt kyl ostaa se mulle, se on kyl vähintä mitä sä voit enää tehä kun oot niinku ihan totaalisesti just nolannu mut…"<br /><br />Kahden euron hierontaohjelma on kulunut loppuun.<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2768850/216-hierova-tuoli/">Pakinaperjantaissa</a> tällä viikolla aiheena hierova tuoli. Kuva Dominikaanisesta Tasavallasta viiden vuoden takaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1018809557888197133?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-24961547766131135452011-01-13T11:47:00.001+02:002011-01-13T11:48:43.968+02:00Alussa oli olipa kerran<br />onnimanni, suo kuokka ja jussi<br />synkkä ja myrskyinen yö<br /><br />ja iloinen odotus<br />että lopulta, sen pituinen se,&nbsp; <br />eletään onnellisina elämän loppuun <br /><br />Aika velikultia!<br /><br />Jossain siinä välissä<br />onnimannista tuli meiän herra ja herätys<br />hovimestari oli murhaaja<br /><br />Elämä tapahtui<br /><br />* * *<br /><br />Joululoman jälkeen on <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2780701/1-0-haaste/">Runotorstaissa</a> taas uuden runorupeaman <i><span style="color: #6aa84f;">alku</span></i>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2496154776613113545?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-21108517855206439222011-01-08T19:37:00.002+02:002011-01-08T19:41:11.125+02:00No se on härrävärkki elikkäs hilavitkutin. Viimesen päälle pähee peli onkin! Siinä on yhteen liitettäviä komponentteja, sisääntuloja ja ulosmenoja, kytkimiä ja säätimiä ja eri tarkoituksiin soveltuvia suukappaleita.<br /><br />Se käy ja kukkuu, verkkovirralla tai ladatulla akulla. Kun kytkee virran päälle, se surisee, käyttötarkoituksesta riippuen kovempaa tai hiljempaa. Tietysti se myös hieman värisee, vaikka huippuergonominen onkin. Eri käyttötiloja ilmaistaan erilaisilla merkkivaloilla, ja tietysti myös eri häiriötiloille on omat valomerkkinsä.<br /><br />Siitä näkee jo päältä, että se on laatuvekotin, korkeaa teknologiaa. Muotoilu on virtaviivainen ja väri asiallinen. Suuttimet ja kytkimet ovat ammattimaisia ja tyylikkäitä. Ja kun kaikki yhteen liitettävät komponentit nyhtää irti toisistaan, se menee hämmästyttävän pieneen tilaan!<br /><br />Juu-u, ei siitä ole epäilystäkään, etteikö tämä vehjes täyttäisi tarkoitustaan elikkäs hoitaisi hommaansa, varmasti helpottaa elämäämme melkoisesti! Ja tosi edullinenkinhan se oli, erikoistarjouksessa oikein.<br /><br />Jaa että miksi meidän piti sellainen saada? Hoopo nainen! Sehän on elektroninen laite ja sellaisia on kiva omistaa!<br /><br />Jaa että mitä me sille vanhalle nyt sitten tehdään? Voi teitä naisia... Viedään tietysti vintille odottamaan. (Oletko muuten jo löytänyt niitä muutamaa sen komponenttia, jotka ovat johonkin hukkuneet sen jälkeen kun se viimeksi osiin purettiin?) Onhan se nyt joka miehen unelma jonain kauniina päivänä perustaa elektroniikkamuseo!<br /><br />* * *<br /><br />Vastaus <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2768848/215-harravarkki/">pakinaperjantain haasteeseen</a>. Ja tässä tarinassa on kuulkaas iso osa totta, pari ihan sanantarkkaa sitaattiakin eräältä lähisukulaiselta, joka kyllä on minulle ihan rakas, vaikken ihan kaikkia hänen aivoituksiaan ihan täysin aina ymmärräkään...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2110851785520643922?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-76688443905945602112010-12-31T18:35:00.002+02:002011-03-05T14:22:36.742+02:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TR4Fr8z77UI/AAAAAAAAAOA/dOqm7TetRGw/s1600/IMGP1585.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TR4Fr8z77UI/AAAAAAAAAOA/dOqm7TetRGw/s320/IMGP1585.JPG" width="320" /></a></div><br /><br /><br /><div style="text-align: center;">Yhtenä iltana<br />taivaankannella<br />toivomustähtiä tuhansittain<br /><br />Nyt saa taas toivoa<br />hyvää ja kaunista<br />rikkautta, rakkautta tai mitä vain<br /><br />Mitäpä toivoisin<br />samaa kuin ennenkin<br />paljon, ei mitään, tavallisuutta<br /><br />Toive, kuin tähtikin<br />loistaa vain sekunnin<br />Vuosluku vaihtuu, ei muuta uutta<br /><br /><div style="text-align: left;">* * *</div><div style="text-align: left;">Jälkijättöisesti osallistunkin tällä runolla <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2834521/1-7-haaste/">Runotorstain 197. haasteeseen</a>.</div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7668844390594560211?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-61543980353052338482010-12-24T10:53:00.000+02:002010-12-24T10:53:57.263+02:00Tontun kasvot loistavat<br /><br />Kiitos kun halusit iloisena odottaa<br />Kiitos kun jaksoit touhuta, juuri sopivasti, iloisin mielin<br />Kiitos kun luotit<br />Kiitos kun uskoita<br /><br />Tervetuloa sydämesi jouluun!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6154398035305233848?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-88978315016078755202010-12-23T10:39:00.000+02:002010-12-23T10:39:04.094+02:00Maailmassa on tiettyjä lainalaisuuksia ja vakioita<br />kuten nyt esimerkiksi se<br />että kuusenkynttilöiden johto on aina umpisolmussa<br /><br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TRMKePY2bbI/AAAAAAAAANs/JxNQa_6J6UI/s1600/PICT0010.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TRMKePY2bbI/AAAAAAAAANs/JxNQa_6J6UI/s320/PICT0010.JPG" width="173" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taistelu voitettu, joulu on alkanut!</td></tr></tbody></table><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-8897831501607875520?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-80765037121674630732010-12-22T11:03:00.000+02:002010-12-22T11:03:30.713+02:00- No niin kulta, otetaas kuusenkoristeet jo esiin, tules auttamaan äitiä.<br /><br />*kipin-kapin ja kaapin ovi auki*<br /><br />- <i>HAAA! HEEEE! HIIII! HOOOO! MULLLLLEHH!!!</i><br /><br />Pahuksen miäs, olisi voinut minullekin kertoa, että oli piilottanut sen suurimman lahjapaketin samaan kaappiin kuusenkoristeiden kanssa...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-8076503712167463073?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-37727304720331190872010-12-21T10:36:00.000+02:002010-12-21T10:36:03.108+02:00Kolme yötä jouluun on<br />eipä tartte itte laskee<br />kun sitä kaikki rallattaa<br />Vessat tänään siivotaan<br />kuusi tuodaan sulamaan<br />kun kolme yötä enää on<br /><br />Iltasella vaihdankin<br />jo pyyhkeet puhtaan raikkaisiin<br />ja roskiin vien sen turhan laatikon<br />Jos telkun ääreen torkunkin<br />niin onhan päivä huomennakin<br />ja silloin kaksi yötä enää on.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3772730472033119087?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-43993381944762515622010-12-20T19:13:00.001+02:002010-12-20T20:21:53.624+02:00Neljä yötä jouluun<br />Usko alkaa olla koetuksella<br />Mahtaako mistään tulla kuitenkaan mitään<br /><br />Psst!<br />Jonttu huikkaa pianon kulmalta<br />Soita minulle joululauluja<br /><br />Piano on epävireessä<br />ja soittaja vielä pahemmin<br />soittotaidot ovat ruosteessa<br />eikä flunssainen ääni tosiaankaan helise enkelkuoron lailla<br /><br />Mutta Petteri Punakuonon ja Valkean joulun jälkeen<br />hymyilen jo kuin tonttu<br />Kyllä tämä tästä<br />Musiikin taika ei läheskään aina kysy sävelpuhtautta<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TQ-OJt605pI/AAAAAAAAANk/0c_kaAJgiA8/s1600/IMGP2879.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TQ-OJt605pI/AAAAAAAAANk/0c_kaAJgiA8/s320/IMGP2879.JPG" width="240" /></a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4399338194476251562?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-71019481938056598452010-12-19T18:39:00.002+02:002010-12-19T18:39:45.812+02:00Maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta<br />kuten nyt sekin<br />että toisilta palaa koti ympäriltä<br />mutta minä en saa yhtä pahuksen takkaa syttymään<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7101948193805659845?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-9627228276305037802010-12-18T16:14:00.000+02:002010-12-18T16:14:01.401+02:00Reippahasti käypi askeleet<br />äidin touhut on niin kiireiset<br />Lahjat peittyy kääröihin<br />laatikot jo pakastin<br />vaan on hauska sentään!<br /><br />Meikä meikä lähti innoissaan<br />joulukuusen kuusen hankintaan<br />Mutta sitten ostinkin<br />pöytälätkän, kinkunkin<br />ja auton täyteen muuta<br /><br />Köh.<br /><br />Meikä meikä lähti uudestaan<br />joulukuusen kuusen hankintaan<br />Tällä kertaa saatiinkin<br />kuusi mitä kaunehin<br />Saapi joulu tulla!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-962722827630503780?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-35160000704826237422010-12-17T19:31:00.001+02:002010-12-17T19:36:52.398+02:00Jonttu istahtaa kaiuttimen reunalle minua vastapäätä, heiluttelee verkkaan jalkojaan, katsoo minua. Se näyttää mietteliäältä, melkein vakavalta. Tontut näyttävät harvoin vakavilta.<br /><br />- Tiedäthän, että olen ollut sinun henkilökohtainen joulutonttusi aina lapsuudestasi asti. Kerropa - minkälaisia muistoja sinulla on lapsuutesi jouluista?<br /><br />Jään miettimään. Minun täytyy oikein sulkea silmäni. Silloin mieleeni palaa näkymiä, tuoksuja, ääniä.<br /><br />- Muistan kesämökin, siellähän me aina jouluja vietimme. Kuusi oli aina siinä samassa nurkassa, siinä oli eläviä kynttilöitä, koska mökillä ei ollut sähköä. Muistan sen kuusen tuoksun.<br />Ja muistan sen läheisen nmaalaistalon koiran, joka rupesi aina meidän koiraksemme, kun olimme siellä. Se tunnisti meidän automme äänen, lähti pihastaan, jolkotti perässämme mökille asti ja jäi sinne niin pitkäksi aikaa kuin mekin olimme siellä, ei se sitä talon väkeä haitannut. Se oli kyllä mahtava koira, Rinti! Uskomattoman kaunis, iso mutta lempeä. Se oli minun ensimmäinen koirani, se oli minun kaverini siellä mökillä aina.<br />Muistan, miten yhtenä jouluna koristelimme kuusen oikeilla pipareilla - siitä meinasikin tulla melkoinen ryminä, kun Rinti rupesi niitä sieltä pyydystämään!<br />Muistan, miten saunan jälkeen pukeuduttiin ihaniin pehmoisiin oloasuihin, ei mihinkään juhlavaatteisiin, mitä sitä nyt mökillä oman väen kesken hienostelemaan.<br />Ja muistan, että äiti teki ihan minua varten makaronilaatikkoa, se oli sellaisessa savisessa astiassa ja maistui yhtä hyvältä kuin äidin makaronilaatikko - ja muutkin ruoat - aina.<br /><br />Jään hetkeksi miettimään. Mitä muuta muistan?<br /><br />- Ja se joulupukki, niin! Sillä oli ruskea nahkatakki ja se oli minusta jotain ihan perustavanlaatuisesti väärää - ruskeatakkinen joulupukki, haloo, joulupukilla <i>kuuluu</i> olla punainen takki! Sain siitä varmasti traumoja loppuiäkseni... Rinti aina murisi sille pukille, vaikka se oli maailman kiltein koira eikä koskaan murissut kellekään paitsi sille toisen läheisen maalaistalon nuorelleisännälle, joka olikin vähän turjake. Minä ajattelin, että Rinti ei vain tykkää poron hajusta, mutta kyllähän minä sitten lopulta jossain vaiheessa älysin laskea yksi ynnä yksi...<br /><br />Pysähdyn. Vaikka kuinka kaivelen muistini lokeroita, ei muuta palaa mieleeni.<br /><br />- Miten minä muistan niistä jouluista näin vähän?<br /><br />Nyt Jonttu jo hymyilee lempeästi.<br /><br />- Sinä muistat ne hyvät asiat. Kyllähän sinä nyt aikuisena jo tiedät ja ymmärrät, että niihin jouluihin kuului paljon muutakin, paljon raskasta ja ahdistavaa. Tiedät, että se säe <i>on läsnä lapsi vaikkei häntä näy</i> tarkoitti teidän perheessänne jotain ihan muuta kuin siinä joululaulussa. Tiedät, miksei äitisi koskaan enää saanut mielelleen täyttä rauhaa, tiedät, ettei isäsikään ole yhtenäkään jouluna voinut tuntea pelkkää iloa ja onnea. Tiedät, että tiesit sen silloinkin. Mutta et muista. Sinä muistat ne hyvät asiat. Se on sitä joulun taikaa!<br /><br />* * *<br /><br />Tämä muisteloni - jonka on taas erityisesti nostattanut pintaan lempisarjani Emmerdalen viime jaksoissa upean koskettavasti käsittelty vaikea aihe - liittynee riittävän löyhästi myös <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2569715/212-mielenrauha/">Pakinaperjantain viikon aiheeseen</a>, joka on sama kuin Runotorstaissakin: mielenrauha.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3516000070482623742?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-3948473903131284372010-12-16T12:49:00.000+02:002010-12-16T12:49:04.436+02:00Kun kaikki on tehty<br />kokattu paistettu pakastettu puunattu kuurattu tomutettu koristeltu askerreltu ripustettu lähetetty ostettu paketoitu piilotettu pesty silitetty kiillotettu<br />ja ainakin pariin kertaa vielä tarkistettu ja varmistettu<br />jää jäljelle vielä se tärkein<br /><br />Istu alas<br />Muista hengittää. Syvään.<br />Hymyile.<br />Se on siinä.<br /><br />* * *<br /><br />Tänään on taas <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2750940/18-haaste/">runotorstai</a>, viikon aiheena ihana asia: mielenrauha.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-394847390313128437?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-32514306797635919962010-12-15T12:53:00.001+02:002010-12-15T19:09:01.294+02:00Lanttulaatikko lipeäkala lihapullat<br />Joulukirkko hautausmaa tiernapojat<br />Sauna avanto rekiretki <br />Tonttu Nissepolkka Kulkuset<br /><br />Kullakin omansa<br />Se Yksi Asia<br />jota ilman joulu ei ole joulu<br /><br />Saakoon kaikki omansa<br />tulkoon joulu jokaiselle!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3251430679763591996?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-90401896586689665552010-12-14T11:10:00.003+02:002010-12-14T11:10:57.285+02:00Sulassa sovussa<br />ilmassa tanssivat<br />piparin ja perunalaatikon tuoksut<br />kutkuttavat tontun nenää<br /><br />Tietysti saa vähän maistaa!<br /><br />Tontun muikea hymy<br />on paras takuu laadusta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-9040189658668966555?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-40904971027206146042010-12-13T13:15:00.002+02:002010-12-13T13:15:43.055+02:00"Äiti joskus mä ajattelen, että tähdet on lumihiutaleita."<br /><br />Tietysti - siksi hanget kimaltavat niin upeasti!<br /><br />Henri Matisse on sanonut, että kun näemme maailman lapsen silmin, näemme kaiken olennaisen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4090497102720614604?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-25944943762480766182010-12-12T13:13:00.000+02:002010-12-12T13:13:34.344+02:00Pakkanen on pyyhkäissyt tästä yli taas, korvaukseksi sentään ripotellut hangen täyteen timantteja ja kuorruttanut puiden oksat sokerilla.<br /><br />Tintit ovat pörhistyneet pulleiksi. Yritän olla liikkumatta terassilla tupakoidessani, etten säikyttäisi talipallon nokkijoita karkuun. Pakkanen olisi kyllä hyvä syy lopettaa tupakointi taas.<br /><br />Koira pukeutuu pakkasella tontuksi. Sillä on punainen samettinen talvitakki, jonka äitivainaa on minun lapsuudenaikaisesta joulujuhlamekostani aikanaan tehnyt. Villasukatkin olisivat raukalle tarpeen, on ilmeisen hankalaa suorittaa erinäisiä luontaisia tarpeita yhdellä tassulla tasapainoillen.<br /><br />Me sytytämme kolme kynttilää ja poltamme takassa tulta. Joulutonttumme Jonttu käpertyy partansa sisään ja myhäilee tyytyväisenä. Pakkanen kohmettaa turhan kiireen ja hössötyksen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2594494376248076618?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-19883610531690646322010-12-11T10:57:00.000+02:002010-12-11T10:57:13.889+02:00Älä polta hihojasi<br />sen porkkanalaatikon kanssa<br />vaikket heti ensi yrittämällä hoksannutkaan<br />ettei pikariisiin sovi tavallisen riisin puuroresepti<br /><br />Älä hitsaa kiinni<br />niiden joulukorttien kanssa<br />Kyllä se liima sormista aikanaan irtoaa<br />eikä kukaan huomaa että ne kuvat ovat vinossa<br /><br />Älä revi pelihousujasi<br />vaikka ne kallilit suosikkisammarisi saatkin repiä<br />Ensi kerralla varmaan muistat pukea verkkarit<br />ennen kuin rupeat siivotessasi roiskimaan kloriittia ympäriinsä<br /><br />Oppia joulunalus kaikki<br />mutta loppu hyvin kaikki hyvin<br />Laatikko pakastimessa, kortit maailmalla<br />ja hyvä syy shopata uudet housut!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1988361053169064632?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-30803021245344169272010-12-10T09:36:00.000+02:002010-12-10T09:36:06.645+02:00Henkilökohtainen joulutonttuni Jonttu luki aamun lehteä olkani yli.<br /><br />"Vai että lakkoon menivät lentoemot? Tiedätkö, käy se joskus minullakin mielessä. Me tontuthan olemme kyllä pohjimmiltamme hyvin joviaalia ja lupsakkaa väkeä, mutta ei meidänkään työehdoissamme kuule aina kehumista ole.<br /><br />Ensinnäkin työaikamme on viime aikoina pidentynyt huimasti. Ennen jouluvalmistelut aloitettiin kaikessa rauhassa marras-joulukuun vaihteessa, mutta nykyään hätäisimmät kaivelevat ulkovalosarjansa ja joululaululevynsä esiin jo lokakuun alussa. Ja silti tulee lopulta kiire ja hässäkkä ja paniikki.<br /><br />Mistä pääsemmekin työympäristöön. Me tontuthan teemme työtämme enimmäkseen ihmisen pään sisällä. Ja usko huviksesi, olisimme taatusti vaarallisen työn lisämme ansainneet! On kuule sinunkin ajukopassasi useasti sellainen kakofonia, että korvissa soi päivätolkulla. Ja ne paineet, nehän kasvavat koko ajan: onko tarpeeksi siistiä, onko ruoka hyvää, ovatko lahjat mieluisia... Kiire kiire kiire, päivät pitkät teet noita töitäsi ja illat ja viikonloput heilut kauhan ja mopin varressa niin että savu vain korvista nousee. Arvaa vain, miltä se sellainen tontusta tuntuu! Paine on sitä luokkaa, että pitäisi kyllä ehdottomasti lisätä syvänmerensukelluspuku tontun vakiovarusteisiin!<br /><br />Ja ikään kuin se varsinainen joulu ei riittäisi, pitää vielä pikkujoulujakin viettää, monesti oikein useampiakin. Sellaisten jälkeen tulevat yleensä ne takojatontut vielä päähän jyskyttämään - meikäläisten reviirille. Ei minkäänlaista työrauhaa!<br /><br />Jouluaattoonhan se meidän työmme yleensä huipentuu, pääsemme näkemään uurastuksemme tulokset. Tokihan sinäkin silloin jo maltat hellittää ja nauttia, käperryt kanssani tuohon sohvalle, olet vain ja nautit yhteisen työmme hedelmistä? Kyllä minä uskon, että sinä osaat senkin taidon!<br /><br />Joo, joulunpyhinä on useimmilla tontuilla kyllä työolot kohdallaan. Mutta voi hyvänen aika, kun nykyään monet säntäävät heti ensimmäisenä arkipäivänä alennusmyynteihin jo seuraavan joulun koristeita ja jopa lahjojakin hamstraamaan! 'Kun kerran halvalla saa...' Ei siinä kuule kovin pitkää lomaa tontulle jää!<br /><br />Joo-o, kyllä se kuule niin on, että alamäkeen on mennyt tämä tontun työ viime aikoina", huokaisee Jonttu.<br /><br />Mutta sitten se jo virnistää taattuun tonttumaiseen tapaansa:<br /><br />"Mutta hei, mäenlasku on kyllä kivaa puuhaa!"<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TQHXzKuvnSI/AAAAAAAAANc/uU9arf_ACZ4/s1600/IMGP2876.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TQHXzKuvnSI/AAAAAAAAANc/uU9arf_ACZ4/s320/IMGP2876.JPG" width="236" /></a></div><br /><br /><br />* * *<br /><br />Tällä lailla vastaa Jonttu <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2569709/211-alamaki/">Pakinaperjantain</a> tämänviikkoiseen haasteeseen aiheesta alamäki.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3080302124534416927?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-30061470097811893042010-12-09T08:58:00.000+02:002010-12-09T08:58:20.333+02:00Tänäkin jouluna moni pohtii<br />mitä antaa lahjaksi sellaiselle<br />jolla on jo kaikkea<br /><br />Mutta entä ne joilla ei ole mitään?<br /><br />* * *<br /><br />Tämän päivän kalenteriluukku avautuu <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2743812/188-haaste/">Runotorstaihin</a>, jossa on aiheena <a href="http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/8386/1291844738_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e.jpg">tämä surullinen kuva</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3006147009781189304?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-25081141029448248822010-12-08T10:26:00.000+02:002010-12-08T10:26:35.481+02:00Takaraivossa nakuttavat<br />tekemättömät työt<br />maksamattomat laskut<br />siivoamattomat nurkat<br />ja se tyhmä TV-ohjelma<br />joka muka piti välttämättä katsoa loppuun<br />vaikka olisi ollut paljon järkevämpää käydä jo nukkumaan<br /><br />En tiedä kauanko olen istunut työpöytäni ääressä<br />liian kauan<br />enkä läheskään tarpeeksi<br />kun Jonttu kiipeää olalleni<br />verkkaan, venytellen ja makeasti haukotellen<br /><br />Kuule, se kuiskaa<br />kynttilät luovat lämmintä tunnelmaa<br />mutta muistathan<br />että niitä kuuluu polttaa<br />vain toisesta päästä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-2508114102944824882?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-14185640500834280012010-12-07T13:29:00.002+02:002010-12-07T13:29:39.147+02:00Jokainen uusi lumikerros<br />täyttyy pian tuoreista jäljistä<br />Koira ehkä tietää mitkä niistä ovat tontun<br />mutta se ei kerro<br /><br />Käytkö sinä Jonttu öisin<br />tanssimassa tähtien kanssa?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1418564050083428001?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-58920314383018544362010-12-06T14:58:00.000+02:002010-12-06T14:58:46.506+02:00Vuosisatoja elettyään<br />tonttu tietää<br />ettei vapaus aina ole<br />itsestäänselvää tai ilmaista<br />Siksi tontun ainoa toive<br />joka ainoana jouluna<br />on ihmisille hyvä tahto<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5892031438301854436?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-72544213841262569342010-12-05T17:32:00.000+02:002010-12-05T17:32:22.231+02:00Pojalla oli kaveri kylässä, ja välillä leikki meinasi käydä turhan raisuksi. Hain Jontun mukaani ja menin poikien luo.<br /><br />- Katsokaas kuka minulla on tässä, pojat: tämä on Jonttu, meidän oma joulutonttu! Ja se on kuulkaa teräväkorvainen kaveri, vaikka vanha veikko jo onkin, se kyllä kuulee jos te täällä riitelette ja riehutte, joten kannattaisi varmaan olla kiltisti...<br /><br />Pojan kaveri katsoi minua silmät teelautasen kokoisina. Tajusin, että hän ei ole tottunut meidän hassutteluihimme ja otti jutun mitä ilmeisimmin ihan täydestä todesta. Meidän Poika sen sijaan huomattavasti paatuneempana tokaisi:<br /><br />- Äiti hei, ei toi oo elävä!<br /><br />Poistuin vähin äänin toiseen huoneeseen naureskelemaan. Pojat jatkoivat leikkiään oikein hyvässä hengessä. Hetken kuluttua tarjosin heille banaania välipalaksi. Ruokapöydässä Kaveri kysäisi:<br /><br />- No missäs se tonttu nyt sit on?<br />- Se on tuolla takanreunalla, mutta voin minä sen tähänkin hakea katsomaan, syöttekö te nätisti.<br />- Joo hae vaan.<br /><br />Hain Jontun pöydänpäähän vahtia pitämään. Pojille sikisi vilkas keskustelu siitä, onko se nyt oikeasti oikea vaiko eikö. Lopulta mielipiteenvaihto äityi sen verran kiihkeäksi, että tarvittiin jo erotuomaria.<br /><br />- Hei ihan oikeesti, onko toi oikea tonttu? Kun toi väittää ettei ole / toi väittää että on vaikkeihän se oikeesti oo.<br /><br />- Kuulkaas pojat kun jouluunhan liittyy tosi paljon kaikkea taikuutta ja satua. Ei se ole niin tärkeää, mikä tonttu on oikeasti olemassa ja mikä ei; näissä jouluasioissa se mihin te mielessänne uskotte, on ihan tarpeeksi totta. Ja tärkeintä on se aito joulumieli!<br /><br />Myöhemmin, kun pojat tekivät lähtöä pihalle, Kaveri käänsi taas teelautassilmänsä minuun ja sanoi painokkaasti:<br /><br />- Kuule, mä kyllä tiedän että joulussa on oikeesti tosi paljon taikaa ja satua!<br /><br />Takavasemmalta kuului meidän Pojan lakoninen tuhahdus:<br /><br />- ...mutta ei niin paljon että lelut henkiin heräis!<br /><br />* * *<br />Tällä tositarinalla osallistun <a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2569706/210-seuraava-suojelukohde/">Pakinaperjantain</a> tämän viikon haasteeseen aiheesta <i>seuraava suojeltava laji</i>. Vaalitaanhan kaikki niitä omia sisäisiä joulutonttujamme ja pidetään hyvä, lämmin, hellä joulumieli kunniassa!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7254421384126256934?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-58403894304057346972010-12-04T14:42:00.000+02:002010-12-04T14:42:05.513+02:00Ei itkeä saa, ei meluta saa<br />Jonttu on tullut taloon!<br />Ja se punainen retale eteisen ovessa<br />Ihan Itse huovutettu joulupossu<br />muistuttaa, ettei ihmisen välttämättä tarvitse<br />olla sitä mitä hän syö<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TPo3C768JmI/AAAAAAAAANY/HSc7KXepotE/s1600/IMGP2865.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TPo3C768JmI/AAAAAAAAANY/HSc7KXepotE/s320/IMGP2865.JPG" width="320" /></a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5840389430405734697?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-69905239993115528982010-12-04T14:40:00.002+02:002010-12-04T14:40:29.533+02:00"Äiti katso! Petteri punakuono! Ihan oikeesti!"<br />Olallani Jonttu<br />mutristaa suutaan ja huokaisee<br />Nykyajan Disney-lapset<br />uskovat lentoporoihin<br />Mutta siitä uskosta säihkyvät silmät<br />Mitä sitä turhaan kertomaan<br />että se kirkas punainen valo taivaankannella<br />taitaa kyllä tulla linkkimaston huipulta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6990523999311552898?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-68832341679924317442010-12-04T14:39:00.000+02:002010-12-04T14:39:52.949+02:00Hei älä sure, älä hätäile<br />Ei tämä elämä niin synkkää ole<br />Sytytetään kynttilä<br />Mutta kuule,<br />jatkossa varmaan muistat <br />ottaa nuo kynttilät pois takanreunukselta <br />kun lämmität sitä takkaa<br />Siinä se istuu, takanreunuksella,<br />kenolleen sulaneen kynttilän vieressä,<br />heiluttelee jalkojaan ja virnistää<br />Henkilökohtainen joulutonttuni Jonttu<br />Virnistän takaisin<br />sytytän sen vinon kynttilän<br />ja annan murheiden sulaa takanreunukselle<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TPo2g21JTII/AAAAAAAAANU/-mNe6Rp6bi0/s1600/IMGP2864.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TPo2g21JTII/AAAAAAAAANU/-mNe6Rp6bi0/s320/IMGP2864.JPG" width="240" /></a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6883234167992431744?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-12113890301117268492010-12-04T14:38:00.000+02:002010-12-04T14:38:33.360+02:00Joulurunoporo juuttui ruuhkaan ja pääsee raottamaan kalenterin saloja vasta nyt...<br /><br />Siis, <b>Luukku 1:</b><br /><br />Hoosianna, hoi<br />Kuulen kuiskauksen<br />Tunnen hipaisun kämmenselällä<br />Hei, olen Jonttu<br />henkilökohtainen joulutonttusi<br />Tule, mennään etsimään se<br />avain, joka avaa oven<br />siihen sydämesi sopukkaan<br />missä se asuu<br />On tullut aika herättää se taas<br />Joulumieli<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-1211389030111726849?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-76345914919298615772010-12-03T12:04:00.000+02:002010-12-03T12:04:50.809+02:00kahta ei vaihdeta<br />paitsi että se toinen meni ruotsiin<br />eikä kukaan oikein tiedä mikä se toinen on<br /><br />pehmee pee se ei ainakaan ole<br />jos havuja tarvitaan niin ei siinä small talk auta<br /><br />ja kun sana on sanottu niin kuin se on<br />niin sitä ei sitten syödä<br />eikä mielellään salaattiakaan<br /><br />täällä kannetaan kännykkää ja heitetään eukkoa<br />ja potkitaan pallolla suota<br /><br />täällä nauretaan ja itketään<br />ja eletään elämää<br />ihan niin kuin muidenkin tähtien alla<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2735901/187-haaste/">Runotorstaissa</a> lähestyvän itsenäisyyspäivän kunniaksi innoittajana suomalaisuuden syvimpään ytimeen osuva laulu, Petri Laaksosen kaunis, kaunis <a href="http://www.youtube.com/watch?v=ORdVF8Vnc4Q&amp;feature=related">Täällä Pohjantähden alla</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7634591491929861577?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-6331692231510777662010-11-25T14:56:00.001+02:002010-11-25T15:04:32.828+02:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TO5cfRBHe_I/AAAAAAAAANE/TMytBK6gfeg/s1600/PICT3086.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="295" src="http://1.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TO5cfRBHe_I/AAAAAAAAANE/TMytBK6gfeg/s400/PICT3086.JPG" width="400" />&nbsp;</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Raja on piirretty veteen</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Aalto on heittänyt sen rannalle</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Jos sen yli astut</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">on kulkeminen omalla vastuulla</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">* * *</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2728356/186-haaste/">Runotorstain </a>haastesanana Raja. Sama haaste on muuten ollut ennenkin, silloin lähestyin aihetta <a href="http://poytaloota.blogspot.com/2008/02/jotain-rajaa.html">näin</a>. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kuva on muutaman vuoden takaa Kap Verdeltä.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-633169223151077766?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-38712866948470138492010-11-18T22:05:00.001+02:002010-11-18T22:08:08.271+02:00Toivon, tarvitsen, haluan<br />Käsi ojentuu<br />Tahdon vielä<br />Toinen käsi<br />Vielä<br />Käsi venyy<br />Lisää, lisää<br />Käsiä lisää<br />Ei riitä<br /><br />Vähitellen, pikkuhiljaa<br />Kaikki muu käy turhaksi<br />Toivon, tarvitsen, haluan<br />Vielä, lisää, ei riitä<br />Todellisuus hämärtyy, pimenee<br />Uin syvemmälle ja syvemmälle<br /><br /><br />Meren mittaamattomassa syvyydessä<br />Asuvat valtavat tursaat<br />Kahdeksan massiivista lonkeroa ja pää<br />Helppo on hamuta<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2720727/185-haaste/">Runotorstaissa</a> aiheena ahneus.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3871286694847013849?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-54620558672857284382010-11-13T17:56:00.003+02:002010-11-13T19:59:27.524+02:00Tuo on yksi esikoululaiseni yleisimmin käyttämistä sanoista. Ihan epistä, että ei saa syödä niin paljon karkkia kuin haluaisi. Ihan epistä, että pitää mennä nukkumaan aina juuri silloin, kun leikit olisivat hauskimmillaan. Ihan epistä, kun äiti tai isi joskus voittaa seurapelissä. E-pis-tä!<br /><br />Nii-in. On minustakin tosi moni asia ihan epistä. Kuten esimerkiksi se, että aamuisin täytyy nousta töihin ja muihin arjen askareisiin, vaikka nukuttaisi vielä. Tai se, että vaikka sisälläni asuu simpsakka kaksvitonen tytönheitukka, peilistä katsoo esikeski-ikäinen, armottomasti rupsahtamaan päin oleva luuhka. Puhumattakaan siitä, etten voi mättää kaksin käsin sipsejä naamaan ja vetää ketjussa röökiä, vaikka kuinka kokisin sen olevan mielekkäintä terapiaa kaikkeen mahdolliseen epäreiluuteen, koska kuitenkin tiedän, että loppujen lopuksi siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. <br /><br />Onnekseni minä sentään ihan aidosti nautin aktiivisesta liikunnasta ja suhteellisen terveistä elämäntavoista. Mikä varmasti on epäreilua niiden mielestä, jotka joutuvat hampaat irvessä raahautumaan lenkkipolulle tai kuntosalille ja syömään omasta mielestään tympeitä ruokia pysyäkseen edes jonkinlaisessa kunnossa. Mutta sepä sitten onkin ihan erityisen epäreilua, että kaikesta tervehenkisestä elämästäni huolimatta olen saanut selkäni ihan totaalijumiin, mistä hyvästä lääkäri langetti minulle jumppakieltoa, minkä aiheuttamaa ketutusta kernaasti lääkitsisin mättämällä kaksin käsin sipsejä naamaan ja vetämällä ketjussa röökiä, mutta kun se siis ei oikein passaa, varsinkaan nyt kun ei voi liikuntaakaan harrastaa...<br /><br />Erityisen epäreilulta tuntuu joskus ihmissuhteissa, kun vilpittömästi tekee parhaansa ja haluaa pelkkää hyvää ja sitten kuitenkin tulee lunta tupaan ihan tuutin täydeltä. Ihmiset ovat erilaisia ja tavoittelevat ja kaipaavat eri asioita ja reagoivat eri tavoilla eivätkä aina vain voi, jaksa tai halua ymmärtää toisiaan. Eihän sitä enempää voi tehdä kuin parhaansa yrittää, ja jos se ei riitä niin sille ei sitten mitään voi. Mutta kipeää se silti tekee. Se on niin epäreilua!<br /><br />Ylipäätään epäreiluinta kaikesta ja kaikessa on se, ettei aina saa sitä mitä haluaa.<br /><br />Mutta hei, elämä on. Epäreilua.<br /><br />* * *<br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2569669/207-epareilua/"> Pakinaperjantain 207. aihe</a> on epäreilu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5462055867285728438?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-90446220553262652392010-11-04T16:10:00.000+02:002010-11-04T16:10:27.549+02:00Harmaana syystorstaina kello puoli kahdeksan<br />bussipysäkki täynnä odottajia<br />ruskeita, mustia, harmaita pisteitä<br />kadunvarren tarinassa<br /><br />Pisteet tarinassa kertovat<br />...ettei kaikkea kerrota...<br />...tai ehkei tiedetäkään...<br />tai sitten todetaan<br />ettei se teille kyllä kuulukaan.<br /><br />Harmaana syystorstaina ruuhkabussipysäkillä<br />nuori tyttö punaisessa takissa ja keltaisissa kumisaappaissa<br />lisää kadunvarren tarinaan<br />heleän huutomerkin<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2704919/183-haaste/">Runotorstai!</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-9044622055326265239?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-45610187486595857732010-10-21T13:14:00.001+03:002010-10-21T13:15:28.020+03:00Mistään en mitään tiedä<br />ja näin ollen tiedän<br />kaiken mitä on tarpeen tietää<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2689462/181-haaste/">Runotorstain tämän viikon haaste</a> houkuttaa ymmärryksen ytimeen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4561018748659585773?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-49291553516427740592010-10-14T19:58:00.000+03:002010-10-14T19:58:12.865+03:00Minä otan sinut<br />lupaan rakastaa ja kunnioittaa<br />näiden todistajien läsnäollessa<br />niin myötä- kuin vastoinkäymisissä<br /><br />Minä katson syvälle silmiisi<br />puristan kättäsi<br />tunnen voimasi<br />enkä ikinä ole ollut mistään niin varma<br /><br /><br />Minä lasken sinut<br />päästän otteen irtoamaan<br />kaiken kauniin ja pyhän nimeen<br />maaksi pitää sinun jälleen tuleman<br /><br />Minä katson kukkamerta ylläsi<br />puristan silmäni kiinni<br />tunnen voimasi<br />enkä ikinä ole ollut niin yksin<br /><br /><br />Minä otan sinut käteeni<br />painan sydäntäni vasten<br />kuvan jossa katsot syvälle silmiini<br />enkä ikinä lakkaa tuntemasta voimaasi<br /><br />* * *<br />Runotorstain haastesanana <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2681517/180-haaste/">valokuva</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-4929155351642774059?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-37834220856951600992010-10-07T10:02:00.000+03:002010-10-07T10:02:42.465+03:00Joskus hän miettii ettei menisikään<br /><br />Uusi elämä<br />Jossain virastossa<br />kauluspaidassa ja prässihousuissa<br />aamuliikenteessä ruuhkabussissa<br />tai ehkä koulun penkissä<br />kirjastossa ja opiskelijakahvilassa<br />tai vaikka jeesuksessa<br /><br />mutta kirkonkellot kutsuvat vasta sunnuntaiaamuna<br /><br />tahmeaan lauantai-iltaan<br />valuu tummuneen oven raosta <br />ihmisen ikävä toisen luo<br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2673434/17-haaste/">Runotorstain</a> haastesanana baari.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3783422085695160099?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-78202463926955098032010-09-30T08:49:00.000+03:002010-09-30T08:49:15.025+03:00siipi maassa, kypärä kallellaan<br />turkki takussa, häntä koipien välissä<br />vailla suuntaa, syytä, päämäärää<br /><br />menen menen, eteenpäin eteenpäin<br /><br />sumua, usvaa, hämärää<br />harmaan verhon raosta näkyy tummia pilviä<br />kylmä tuuli kuivaa kuumat kyyneleet<br /><br />menen menen, eteenpäin eteenpäin<br /><br />mitä jos pysähtyisin, lyyhistyisin<br />käpertyisin ison kylmän harmaan puun juurille<br />pieneksi mykkyräksi, mullaksi, sammaleeksi<br /><br />menen menen, eteenpäin eteenpäin<br /><br />pakko on mennä, pakko on jaksaa<br />joku minua vielä tarvitsee<br />jollekin on mitättömyydestäni jaettava<br /><br />menen menen, annan annan<br />en tiedä mitä, en tiedä mistä<br />annan mitä on annettava, annan mitä on annettavaa<br /><br />anteeksi en anna<br />itselleni<br />tätä mitättömyyttäni<br /><br />mutta menen<br /><br />* * *<br />Tässä taannoin avasin tiedoston "Omat runot" aikeenani kirjoittaa surkea valitusvirsi onnettomasta olotilasta, mutta sitten huomasin, että olinkin kirjoittanut sellaisen jo muutama vuosi sitten. Oikein hämmästyin, miten tarkalleen samanlaisina nuo ahdistuksen aiheet tuntuvatkin toistuvan vuodesta toiseen! Lohduttavaahan tilanteessa on se, että ajastaan ne tuntuvat myös menevän ohi ja unohtuvan, niin että seuraavalla kerralla sitä luulee olevansa taas ihan ainutkertaisesti ahistunut. Mutta onneksi tuli palautettua mieleen tämäkin runo - sehän sopii juurikin <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2665422/178-haaste/">runotorstain tämän viikon haasteeseen</a>, joka on "eteenpäin".<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7820246392695509803?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-32370671925120821652010-09-25T19:48:00.000+03:002010-09-25T19:48:05.961+03:00Ihminen vanhenee joka päivä yhden päivän mutta sitten muka yhtenä päivänä kokonaisen vuoden. On siinäkin logiikkaa. Ja sitten sinä yhtenä päivänä kuuluu kaikkien olla kovin innoissaan siitä vanhenemisesta, lappaa kakkua naamaan ja vastaanottaa lahjuksia. <br /><br />Monissa se yksi päivä herättää myös tavanomaista syvällisempiä eksistentiaalisia ajatuksia. <i>Ollako vaiko eikö olla. Nuori vai vanha, kypsä ikäisekseen, ikinuori vaiko peräti iätön.</i> Ja ennen kaikkea: <i>mitä sitten?</i><br /><br />Aina joskus, varsinkin tietyssä kohdassa ikähaitaria, tuppaavat syntymäpäiväjuhlat olla sellaista sorttia, että niiden jälkeen on enemmältikin eksistentialistisia kysymyksiä pohdittavana. Kuten että <i>missähän sitä oikein ollaan oltu, missähän sitä ollaan nyt ja olikohan meillä hauskaa</i>. Mikä jottei.<br /><br />Minulla on ollut ikäkriisi jotakuinkin aina. Ensin sitä ikää ei ollut ikinä tarpeeksi. Näin loppuvuodesta syntyneenä jouduin odottamaan ihan loputtoman kauan kaikkia niitä valtavia merkkipaaluja, jotka luokkatoverit tuntuivat saavuttavan ainakin ikuisuuden ennen minua. Sitten vihdoin täysikäisyyden saavutettuani olin melkoinen babyface, eli minä olin aina se, jonka kohdalla K21-paikkojen portsarit esittivät sen eksistentiaalikysymyksistä kettumaisimman: "<i>Olisko papereita näyttää?</i>" - ja sitten sitä lampsittiinkin taas siihen lähimpään K18-kuppilaan, joka tietysti oli paaaaljon mälsempi mesta.<br /><br />Sitten, neljännesvuosisadan merkkipaalun nurkilla, ikäkriisini teki täyskäännöksen. Tapasin miäheni, joka on merkittävästi minua nuorempi (vuoden, neljä kuukautta ja viisi päivää - mutta ei meillä lasketa). Ykskaks minä olinkin usein se porukan seniori. <i>Voi kuulkaas lapset kun täti kertoo teille omasta nuoruudestaan…</i> Ihan selvästi näin sen ajatuskuplan niiden junnujen pään päällä: tuokaa mummolle rollaattori! <br /><br />Ja sitten vielä otin ja sain lapsen lähes tasan tarkalleen samaan konkurssiin seuraavalle kymmenluvulle siirtymisen kanssa. Sen elämänmuutoksen totaalisuus jotenkin kiteytyi nimenomaan ikään. Se surullisenkuuluisa babyface vaihtui suunnilleen yhdessä yössä nahistuneeseen, kelmeään pandaan. Kaikki kiva oli nuoremmille tarkoitettu. Olin liian vanha esimerkiksi Idolsiin (johon ei tietenkään olisi pienen lapsen äitinä tullut mieleenikään mennä, mutta noinniinku periaattesta asia sieppasi). Halusin pitää ikäni visusti omana tietonani. <i>Ei tehrä tästä ny numeroo</i>, sanotaan että vähän päälle kakskytä ja se saa luvan olla riittävä tarkkuus.<br /><br />Niin, tänään on syntymäpäiväni. Ja ykskaks löydänkin päästäni aivan mullistavia ajatuksia: <i>Onko tämä nyt niin kamalaa? Eikö tämä oikeastaan olekin ihan hyvä ikä? Onko sillä lopultakaan niin kamalasti väliä, mikä luku siellä matkamittarissa komeilee, kunhan viihtyy omassa elämässään?</i><br /><br />Oho. (Ikä)kriisitön päivä. Aika pitkään sitä sai elää, ennen kuin tämänkin näki…<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2523341/200-ollakko-vai-eiko-olla/">Pakinaperjantaissa</a> pohdiskellaan, ollako vai eikö olla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3237067192512082165?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-30491774788619696272010-09-23T09:56:00.000+03:002010-09-23T09:56:54.836+03:00<div style="text-align: center;"><i>Äiti <b>miksen </b>mä saa kiivetä katolle?!?</i></div><br />Pyrkiköön kissa aa bee cee<br />tikapuita pitkin taivaaseen<br />kun kuitenkin putoaa jaloilleen<br /><br /><div style="text-align: center;"><i>Äiti mitä jos maapallon sisällä onkin ylläri, niin kuin kindermunassa?</i></div><br />Eipä syvänkään kuopan pohjalla<br />Kiinan muuri kajasta<br />on vain pimeää ja tunkkaista<br /><br /><div style="text-align: center;"><i>Äiti sä olet joka päivä kaunis kuin timantti!</i></div><br />Tässä olet, ihminen<br />multaa alla jalkojen<br />taivas on siinä, jos huomaat sen<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2656573/177-haaste/">Runotorstaissa</a> oli tällä viikolla haasteena Zen Cafén kappale <a href="http://www.youtube.com/watch?v=AUM4v12n0Zg&amp;feature=player_embedded">Taivas on kirkas ja napakka</a>. Musiikillisesti Zen Café ei ihan suurimpia suosikkejani ole, mutta eihän Putron sanoitusten nerokkuutta mitenkään käy kiistäminen, ja tässä tapauksessa vielä video täydentää kokonaisuuden mahtavasti. Tuntuu kyllä auttamattoman amatöörimäiseltä tuollaisen jälkeen omia mietteitään tuherrella, mutta tulipahan nyt tähänkin haasteeseen vastattua...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-3049177478861969627?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-82802361856150899202010-09-16T13:42:00.000+03:002010-09-16T13:42:58.376+03:00Ikkunan takana kellastuvat lehdet<br />aamuisin jo kuuraisina rapisevat<br /><br />Valokuva-albumissa elämän muistot<br />kellastuvat, punertuvat, käpristyvät<br /><br />Tukasta hiipuu jo harmaakin väri<br />eikä iholla hehku sävyjä enää<br /><br />Kämmenselän poimut ja laikut<br />kietoutuvat toisen samanlaisiin<br /><br />Kahdet yhtä hitaat askelet<br />rapisuttavat kuuraisia lehtiä<br /><br />Heillä on jotain<br />mitä aika ei voi haalistaa<br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2648309/176-haaste/">Runotorstain syksyinen haaste</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-8280236185615089920?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-68907086664477246422010-09-09T17:03:00.001+03:002010-09-09T17:05:09.349+03:00Minä kun luulin<br />kohtaavani heijastuksia<br />omista tunteistani<br />lämpimistä ja lempeistä<br /><br />Mutta muuta ei jäänytkään<br />kuin sydämessä kaikumaan<br />se yksi henkäisemäni sana:<br /><i>miksi</i><br /><br />* * *<br /><br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2639719/175-haaste/">Runotorstain tämänkertainen haaste</a> kuulostelee kaikuja.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-6890708666447724642?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-58912923644296582322010-09-03T08:49:00.003+03:002010-09-03T09:00:22.797+03:00Töppötassut vimmatussa työssä<br />singahtelevat paakut, sojottava häntä<br />ja kun kuopan uumenista lopulta perääntyy esiin<br />se multainen naama, lerpattava kieli, heiluva häntä<br />Siitä näkee, että sieltä se löytyi<br />ilo<br />vaikka myyrä pääsikin karkuun<br /><br />Upotan kourani multaan<br />mietin<br />miksi ihmisen pitää odottaa kevääseen<br />ennen kuin tietää<br />itääkö siellä<br />ilo<br />tai yhtään mikään<br /><br />* * *<br /><a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2630293/174-haaste/">Runotorstain iloisa haaste</a>.<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TICN64Tj8eI/AAAAAAAAALk/BxHKhfVQ7e0/s1600/Hymy2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TICN64Tj8eI/AAAAAAAAALk/BxHKhfVQ7e0/s320/Hymy2.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iloista päivää kaikille!</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-5891292364429658232?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-3551759346638637382010-08-28T11:21:00.000+03:002010-08-28T11:21:14.368+03:00Kesäloman jälkeen <a href="http://runoruno.vuodatus.net/blog/2622235/173-haaste/">runotorstaissa ajatellaan luontoa</a>. Tällaisia ajatuksia minulla... <br /><br /><br /><div style="text-align: left;"><i><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">Muista aina kakkapussi</span><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">Ulkoilutuksen jälkeen</span><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">vie mäyräkoiran rippeetkin mukanasi</span><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">Älä ota kesäkissaa</span><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">Ja ne särkyneen sydämen pirstaleet</span><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">voisit sipaista edes rikkalapioon</span><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">Vai uskallatko olla varma</span><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">ettet koskaan astu liukumiinaan</span><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">herää linnunlauluttomaan aamuun</span><br style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;" /><span style="font-family: Arial,Helvetica,sans-serif;">tai viillä jalkapohjaasi tulehtuvaa haavaa?</span></i></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-355175934663863738?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-22096980890311661.post-77808119530346373002010-06-21T12:51:00.001+03:002010-06-21T13:41:24.446+03:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TB81mAurYQI/AAAAAAAAAH0/4IwTkR53b_o/s1600/IMGP1624.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a><a href="http://1.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TB82B8OkXTI/AAAAAAAAAH8/AQC2p9v6Jzg/s1600/lehm%C3%A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/_K0_qCWoayY0/TB82B8OkXTI/AAAAAAAAAH8/AQC2p9v6Jzg/s320/lehm%C3%A4.jpg" width="240" /></a></div><br /><br />Minä en oikeasti yhtään ymmärrä, mikä se sellainen voimaeläin on. Mutta olen aika varma, että minun voimaeläimeni on lehmä (äännetään "lehemä") - nauta, kanttura, mullikka, itikaksikin jossain päin maata kutsuttu elikko.<br /><br />Lehmähän on ensinnäkin vastustamattoman sympaattisen näköinen olento suurine silmineen, turpineen, ruhoineen. Erityisesti minuun vetoavat ruskea-valkolaikukkaat märehtijät, mutta ovat ne yksivärisetkin söpöjä. Onpa tämä mieltymykseni heijastunut jopa kotini sisustukseen, enimmäkseen tosin lahjojen välityksellä: vaikka useimmat tuttavani tuntevat pohjattoman antipatiani kaikenmoisia pölyä kerääviä koriste-esineitä kohtaan, he tietävät myös sen, että mieltymykseni lehmäaiheeseen on vielä suurempi. Niinpä edellisessä asunnossa päädyin lopulta sisustamaan kokonaisen huoneen lehmäaiheiseksi – tosin sentään vain parin neliön kokoisen wc:n. Pakko kyllä myöntää, että olin melko yllättynyt siitä, ettei se lehmäkuvioinen wc-istuimen kansi sitten aikanaan karkottanut ostajaehdokkaita nauraen karkuun!<br /><br />Ennen kaikkea minua kuitenkin viehättää lehmän perusluonne: se on pohjattoman utelias ja kiinnostunut kaikesta ympärillään tapahtuvasta, mutta mikään ei sitä tunnu liiemmin hetkauttavan. Omaan verkkaiseen tahtiinsa koko lauma valuskelee laitumen toisesta laidasta tiellä köröttelevää autoa ihmettelemään, joku ehkä lotkauttaa korvaansa kerran-pari, toinen lipaisee valtavalla kielellään turpaansa, kolmas sanoo "möö". Sitten koko lauma taas valuskelee omaan verkkaiseen tahtiinsa takaisin keskemmälle laidunta. Erityisen kärsivällisistä ihmisistähän sanotaan, että heillä on lehmän hermot. Valitettavasti en kyllä ihan taida itse lukeutua tähän ihmisjoukkoon, mutta pyrkimys siihen on kova. Voi kuinka toivoisinkin oppivani suhtautumaan elämäni laitumen ympärillä suhahteleviin ajoneuvoihin sun muihin tapahtumiin lehmämäisen asiallisesti!<br /><br />Äitini mies kasvatti ennen lihakarjaa. Häneltä opin sen hämmentävän tosiasian, että kuolemansa jälkeen se lehmä vasta ihmeitä tekeekin, nimittäin vaihtaa sukupuolta! Kaupunkilaistytölle oli suurehko järkytys kuulla, että se mitä ravintolassa häränfileenä eteemme kannetaan, onkin oikeasti tyttölehmästä lähtöisin. Koskaan en äidin miehen kasvatteja päässyt näkemään – mitä ilmeisimmin hän katsoi parhaaksi säästää minut kiintymästä ruokaani sen vielä eläessä. Ja sitä paitsi hänellä oli tarpeeksi iso työ pitää äiti pois navetasta syöttämästä mullikoille leivänpaloja ja nimeämästä niitä – ja sitten parkumasta sen karja-auton perään.<br /><br />Sittemmin olenkin antanut kertoa itselleni, että ylenpalttinen naudanlihan syönti (eläimen sukupuolesta riippumatta) onkin myös ekologisesti arveluttavaa, sillä märehtijöistä syntyy huomattavia metaanipäästöjä. Olenkin tietoisesti vähentänyt naudanlihan osuutta perheemme ruokavaliossa, ja lihatiskillä yritän aina haeskella luomuvaihtoehtoa. Olen vakuuttunut siitä, että nimeltä kutsuttu, leivänpaloilla hemmoteltu mullikka piereekin vähemmän.<br /><br />Ihanaa, aurinkoista kesää kaikille – ollaan kuin lehmät laitumella!<br />* * *<br /><br /><a href="http://leelia.vuodatus.net/blog/2523291/186-nauta/">Pakinaperjantain</a> eläinkimarassa vuorossa nauta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/22096980890311661-7780811953034637300?l=poytaloota.blogspot.com' alt='' /></div>Carelianahttp://www.blogger.com/profile/07947741194067491762noreply@blogger.com6